Niin se vaan vappukin tuli tänäkin vuonna, mutta varmasti monelle eri muodossa kuin koskaan aiemmin – ellei nyt satu vallan 100-vuotias (tai yli) olemaan.
Mulla oli aivan normaali työpäivä, kahdeksasta neljään ja siitä lähdin ”korjaamaan” tuttavapariskunnan vikaantunutta läppäriä. Hommastahan ei tullut oikein mitään, Windows 10:n 64-bittistä Suomi-versiota yritettiin koneelle laittaa USB-tikulta, mutta ei onnistunut.
Latailtiin se netistä toiselle koneelle (vasta loppupuolella latausta funtsin, miksen vaan siirtänyt sitä tikulta koneelle…) ja sitten pähkäilemään, miten näitä DVD-levyjä poltettiinkaan.
Nero Express asennettiin ja se pöljä ei osannut kuin CD-R / CD-RW -formaatteja sitten poltellakaan. Tässä vaiheessa Windows 8.1 heräsi, että jaa tahot polttaa asioita DVD-R -aiholle, ja minä että no, kyllä joo.
Se sitten poltti.
Poltettu Win10 -asennusmedia kohdeläppäriin – joka ei sitten tunnista levyä. Jonkun aikaa ähräsin siinä ja että no mitä vittua saatana. Windows 7:aan buuttaus, ja joo, Win8.1 oli polttanut .ISO -levykuvan DVD-R-aihiolle, mutta ei suinkaan .ISO:n sisältämän TOC:n mukaan, vaan polttanut vittu sen yhden .ISO -tiedoston suoraan DVD-R:lle.
Tässä vaiheessa kiitin teestä ja voileivistä ja lähdin kaupan kautta kotiin. Harmittaa tuommonen, että käyttää tunnin toisensa perään ja kaikki kaatuu omaan huonoon muistiin, vanhentuneiden tallennusmedioiden ja käyttöjärjestelmien tulkintoihin summattuna yhteen epäonniseen ähräämiseen.
Tämän takia mää tykkään nykysistä töistä, mua ei yhtään harmita töissä olla etäällä ohjelmoimisesta ja ATK-säätämisestä – oon kerrankin ihan mielelläni siellä toteuttavassa päässä, käyttämässä järjestelmiä.
Vappuhommat menivät naapurissa Jussin luona notskilla istuessa, irrottautuessa arkiviikosta ja työhommista. Siinä oli muitakin immeisiä, mutta alle 10 hengessä pysyttiin :P
Pitää aina vähän ynnäillä riskianalyysia, mutta kun töissä sitä enivei altistuu päivän aikana monelle kohtaamiselle, vaikkei nyt palvellakaan asiakkaita livenä, niin kyllä siihen mahtuu kauppaa, lounaan hakua, tavaroiden vastaanottamista ja muuta kontaktia – alkaa tuntua turhalta sitten vapaa-ajalla istua neljän seinän sisällä tai kulkea yksinään luonnossa.
Covid-19 -tartunta tulee varmasti kuin tauti (kerrankin tämä sanonta pätee) mutta milloin, se on sitten ajan ja paikan kysymys.
Muuten tämä tautiaika ei ole omassa elämässä ihmeemmin näkynyt, baarit ovat kiinni joten en ole Snuussa istunut perjantaisin tai lauantaisin, saati pelannut Munchkinia kavereiden kanssa nyt ollenkaan.
Päälle kuitenkin tekee ajoittain hyvää nähdä ihmisiä ja jutella näiden kanssa muutakin kuin asiakaspalvelijan roolissa.
Se piristää, kun saa olla tyhmä.