Mielenkiintoinen episodi sattui tänään safkalla käydessä keskustan McDonaldsissa.
Arvatenkin, kun lounasaika oli, koko paikka oli täynnä ja yläkerran kiinni oleminen ei yhtään helpottanut tätä seikkaa. Menin safkat tilattuani nauttimaan onnistuneen metsästysretken antimia passiivisen leirinuotion äärelle 6 hengen pöytään ja kun en älynnyt ennakoida odottamatonta, istuin seinän puolelle keskelle pöytää. Jonkun hetken kerkesin siinä istua, kunnes oikealle sivustalle tuli italiaa puhuvien immeisten ryhmittymä ja kohteliaasti sellainen nuori naikkonen kysäisikin ”Can we sit here?” johon minä ”sure, if needed I can move a bit to left?” ja mimmi ”no need, thanks”.
No, safkoittelu jatkui ja sain syötyä loppuun.
Juuri kun olin poistumassa vasemman sivustan kautta, pöytään mätkähti julmettu määrä safkaa yhdellä tarjottimella ja semmonen meikäläistä napaan ylettyvä mummu katsoi minua oudon paheksuvasti, ilmeisesti olisi pitänyt väistää takaisin sinne pöydän keskivaiheille, kun niin julkeasti aioin poistua siitä pöydästä. No, ei tämä vielä mitään. Siinä kun ihmettelin mummun tanottavaa tapaa tukkia poistumisreittini, mummun taakse pysäköi lastenvaunut oletettavasti tämän mummun tytär.
Tässä vaiheessa mummu oli ruvennut istumaan ja ajattelin että nyt se tajusi että nyt haluan tästä mennä alta jo pois, niin eikun tämä nuorempi mummu-to-be parkkeerasi lastenvaununsa juuri pöydän reunaan ja lastenvaunujen toisessa päässä oli looshin seinä, joten aika tukeva blokki oli taas meikäläisen edessä. Pyysin mielestäni asiallisesti ”anteeksi, mutta voisinko mennä tästä välistä?”, niin tämä akka loi halveksivan ja ylimielisen katseen meikään eikä yllättäen sanonut mitään. Minäpä sanoin jotta ”no vittu”, ja käänsin lastenvaunuja sen verran itsestäni ja pöydästä pois päin että sain hilauduttua pöydän ja vaunujen välistä pois.
Mitä tekee tämä hurmaava äiti-ihminen? Tarttuu minua ranteessa kiinni ja alkaa huutaa henkilökuntaa tms paikalle törkeästä käytöksestä. Yllätyin ihan vitusti, enkä yllättäen keksinyt mitään hilpeän loukkaavaa fraasia tyyliin ”haista nyt jo vittu”, vaan kävelin pois paikalta, palauttaen safkatarjottimen ja roskat ja lähdin pois. Sinne se mummu ja muija jäivät tuhisemaan taakse.
Teinkö mää jotain väärin tuossa tilanteessa?
Se on varmaa, etten enää lounasaikaan mene mäkkärille, jos siellä tuommosia mouhoja ruukaa käydä. Ei huvittanut provota nyt, kun oli alkuunsa positiivinen fiilis onnistuneesta ajotunnista, mutta mitenhän jos joskus äkkään sanoa vastaan moisessa tilanteessa. Varmaan häkki heilahtaa ja lehtiin kirjoitellaan.
Varmaan niin.
—————-
Now playing: The Prodigy – Voodoo People (Pendulum Remix)