Silloin tällöin iskee sellainen tunne, että tekee jotain väärin. Fundamentaalisella tasolla väärin, niin väärin, että oma elämä meinaa luiskahtaa todella ankeaksi.
Törmäsin vasta ihan mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka pääpointti oli se, että jos elämä masentaa, teet jotain väärin. Eli tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi ja saavat sinut tuntemaan olosi mukavaksi, joten silloin teet asiat oikein. Simppeli sääntö, jonka tuntuu unohtavan todella helposti, mitä useammassa sopassa on kellumassa. Yrittää miellyttää kaikkia muita paitsi itseä, koska yhteiskunta tuntuu painottavan, että itsekeskeisyys ei ole hyve ryhmätyöorientoituneessa yhteisössä. Lomallahan on tavallaan irti tällaisesta, jos tahtoo olla irti tällaisesta (hehe) joten nyt on hyvä peilata elämänsä eri puolia ja funtsia, miksi tuntuu siltä kuin olisi seinättömän labyrintin päätepisteessä – vaikka joka suunta on ihan hyvä hyvä vaihtoehto, eikä oikeasti ole umpikujassa muuten kuin henkisesti.
Ei sillä, että tahtoisin vähätellä henkistä umpikujaa, ei, mutta siitä on helpompi monesti päästä yli kuin fyysisestä umpikujasta. Fyysisestä umpikujasta pitää palata aina vanhaa reittiä tiettyyn pisteeseen takaisin päin, ja se voi olla joskus turhauttavaa ja työlästä. Henkinen umpikuja on siinä mielessä samantyyppinen, että siinäkin pitää miettiä tarkasti, miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin ja mitkä faktorit ovat vaikuttaneet lopputulokseen; kun sen (=tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi*) tajuaa, on helpompi jatkaa eteenpäin.
Eli jos ahdistaa, pura ahdistus: liiku, huuda, potki ja peppuroi. Älä satuta muita, itke jos itkettää, naura jos naurattaa, tärkeintä on, että päästät pahan olon ulos ja kohtaat sen. Kun tajuaa, että joskus kuolee, tajuaa, että nyt todella on elossa.
Eli päästä egostasi irti ja tee asioihin muutos jos vituttaa aivan koko ajan.
:)