En tiedä, onko tämä nyt sitten oikeaa masennusta nähnytkään, mutta melko pohjamudissa oli fiilis vielä perjantaina. Nyt jaksaa jo hymyillä, eikä auringonvalokaan (se vähä mitä tuon sadeverhon välistä siivilöityy) enää satu silmiin.
Vampyyri on noussut arkustaan eläväisten riesaksi >:)
Tänä viikonloppuna oli tarkoitus alunperin mennä Iisalmeen, mutta siirsin sen seuraavalle viikonlopulle, koska nyt ei vain irronnut. Edellä mainituista syistä.
Taksikuski tiesi kertoa asuinalueeni asemakaavamuutoksesta eilen, kun heitti minut keskustaan. Olinkin jo viikolla ihmetellyt Toppilan liittymän vierestä kaadettuja puita ja pensaikkoja – alue aiotaan lanata tasaiseksi ja tilalle kerrostaloja.
Outoa, sillä ei se maapläntti neliöiltään niin mittavalta näytä, tuossa kaupungin varikon vieressä, että siihen saisi kerrostalon saati sen kaveriksi pihaa ja parkkialuetta. Mutta kai ne paperilla sitten mahtuvat…
Saapa nähä, miten muuttuu liikennejärjestelytkin sitten tänne saareen, pitääkö ruveta kiertämään Toppilan salmen ylittävän sillan kautta tms.
Kohtapuoliin kurvailen kuitenkin työkoneiden välistä Tuiran Star-elokuvateatteriin katselemaan uusinta Mad Max -rainaa kera vanhojen kavereiden Digia-ajoilta lähtien.
Sitten vois vielä käydä raidaamassa Makuunista poistoleffoista esmes tuon noin niin Interstellarin ja katella se illankähmässä kotosalla 100″ kankaalta ylhäisessä yksinäisyydessään.
Tämmöstä, kyllä se tästä taas :)/