Tänään olis asunnon näyttö keskustassa 45 minsan päästä. Oli vankka aie mennä sinne, mutta mitä enemmän funtsin a) kämppää ja b) vallitsevaa tilannetani, niin en jaksa mennäkään. Asunto on kyllä mukavalla paikalla, eikä hintakaan ole kamalan paha. 15 vuoden laina-ajalla autopaikkoineen ja vastikkeineen 850e / kuukaudessa.
Samalla rahalla tietysti saisi omakotitalon vähän etäänpää ja olisi sitä omaa pihaakin, mutta samalla tulee vastuuta pihatöistä, talon lämmityksestä ja muusta semmoisesta. Voi olla tekemistä naapureillakin, tottua. Minähän nyt totun kehen vaan, jos voin vetää välillä verhot eteen, fyysisesti tai henkisesti.
Mitä nyt lueskelin tuossa kuluneita 3 vuotta taaksepäin, en olisi ilman tätä blogiani muistanut puoliakaan tapahtumista. Samalla huomasin semmoisen, että joulukuusta maaliskuun alkuun, noh, tuppaa vituttamaan ja ahdistamaan. Sille ei ole sen ihmeempää syytä, vituttaa vain ja tuntuu että fyysisesti katkeaa verisuoni päästä.
Sama tänä vuonna. Vaikka valoa alkaa olla päivä päivältä jo enemmän, tuntuu ettei se riitä. Tai ettei se edes ole siitä kiinni, miten viihtyy. Kesällä mitä kirkkaampi ilma, sitä enemmän sattuu silmiin. Onneksi ne voi sulkea.
Tai pitää tyylikkäästi aurinkolaseja. Fyysisesti tai henkisesti.