Unohtu tehdä viime vuoden vikoina päivinä, niin teempäs sen tähän nyt. Näitä on kuitenkin kiva lueskella vuosien päästä. Tai ainakin lueskella, jollakin fiiliksellä.
Ensimmäisenä ehkä vois mainita työn. Koska se mahdollistaa asioita sosiaalisesti ja taloudellisesti. Se myös tarjoaa mahtavan tavan työskennellä monenlaisien ihmisten kanssa. Työ on se voima, joka minut pitää maan pinnalla ja jalat todellakin tukevasti sillä samaisella kamaralla. Tämmöset suunnitelemattomat 2 viikon joululomatkin tuntuu jo todella puisevilta, kun ei ole mitään järjellistä tekemistä.
Tänä vuonna tätä lomaa tosin pitkitti tuo epäonninen kompurointi (ja vielä selvinpäin :P) omalla kotipihalla, jossa revähtivät nivelsiteet molemmista polvista. Tilanne on sikäli vielä auki, että en ole saanut aikaiseksi soitella julkiselle puolelle terveydenhoitolaitosta, jotta mites magneettikuvat, lähete on.
Syy on se, että jalkoihin ei pääsääntöisesti koske. Kävely onnistuu ihan normaalisti, juoksemista en ole koettanut, kun en juoksentele noin muutenkaan, vaikka olisi miten terveet kintut.
Tässähän tuli mainittua nyt kaksi asiaa. Eli lisätään nyt se kolmaskin, eli tämä elokuussa sattunut todella typerä ja typerrytävä turpaansaanti. Nyt on ikuisena kauneusvirheenä nenänvarressa kudosrepeämästä kertova vekki. Kiitosta vaan, sinulle, joka tuon päätit moukasta meikäläisen naamaan. Rikosilmoituksen tekeminen oli yhtä tyhjän kanssa, mutta tiedämpä sen nyt jatkossa.
Sitten näistä mukavemmista se, että sain tosiaan sen auton laitettua 3 vuoden etsinnän päätteeksi ja olen ollut kyseiseen lullaan enemmän kuin tyytyväinen. Ei ole vielä tullut semmosta tilannetta, että olisi pitänyt jotain arpoa liikenteessä. Auton sielunelämääkin on päässyt seuraamaan, sivusta tosin mutta kuitenkin, kun isä ruuvaili muoviosia irti ja puhalsi ja massasi ja maalasi autosta ruosteet Walhallaan. Siitä pitäisi tiemmä vaihtaa vielä automaattilaatikon ja perän(?) öljyt. Sitten kai sillä ajaa hautaansa saakka, meikäläisen vuosikertymillä. Ostohetkellä siinä oli kilometrejä mittarissa 192tkm ja nyt 197tkm. Huhtikuusta vuoden loppuun 5tkm :P
Heinäkuussa päivitin myös tietokoneen tälle vuosikymmenelle, pöydän alla hyrskyttelee nyt Intelin i7 2600K prossulla oleva Asuksen pakettimikro (8gb rammia, 1tb kovalevyä), johon vielä päivittelin pystyvämmän virtalähteen (Fractal R2, 650W) ja näytönohjaimeksi pelikäyttöön Geforce GTX 660 2gigatavun omalla muistilla.
Raspberry Pi-minikoneen kanssa olen räveltänyt SID-playeria ja nettiradiota, pyöritellyt yksinkertaista PHP-Ajax-serveriä ja opetellut Linuxin perusteita. Ja jotain monimutkaisempiakin juttuja, muka, coolisti.
Mitähän tässä sitten muuta.. Naisrintama on ollut sitä perinteistä, alkuvuosi meni aika hiljaisesti, juhannuksena oli jotain virittelyä ja samoin pimeimmän syksyn aikaan, mutta mitään pidempikestoista siis kuitenkaan ei.
Tämä uusi vuosi on lähtenyt siinä mielessä perinteisesti käyntiin, että olen katsellut asuntoja netistä ja muutama lupaava onkin tarttunut kirjainmerkkeihin asti. Syksyllähän tosiaan kävin ensimmäisessä asunnonnäytössä mielenkiintoista kohdetta katselemassa, mutta onneksi ei tarvinnut ostaa sitä. Olisin todellakin pulassa semmoisen eksentrisen maanalaiskämpän kanssa, jos en nyt, niin joskus tulevuudessa myymisen suhteen.
Työsuhdekin siis jatkuu tämän alkaneen vuoden loppuun saakka. Jännätään sitten ensijouluna uudestaan tulevuutta.
Uusin myös passin tuossa viime perjantaina, joten ulkomaanmatkaakin voi taas järkätä joskohta keksisi sitä matkaseuraa tai -kohdetta. Kuubaa ja Kroatiaa sitä on tullut netistä selattua, joku sellainen välitön ja rento mesta, jossa ei ole kiire minnekään.
Joululoma meni tänäkin vuonna ihmetellessä kämpän kylmyyttä ja lämmitysmekanismin idioottimaisuutta, mutta vähemmillä kuumeilla näemmä silti kuin vuosi sitten. Kyllä, meikäkin luen näitä merkintöjä silloin tällöin kun on tylsää. Ja näillä vapailla sitä monesti on.
Eipä tässä ihmeempiä summailuja. Katellaan miten koivet paranee tai mitä niiden kanssa pitäis tehdä.