Jep jep, torstaina pidin etäpäivää töistä, kun sää näytti niin onnettoman liukkaalta, eikä ollut opetustunteja sille päivälle, joten pystyin naputtelemaan tammikuussa starttaavan web-ohjelmointikurssin alustuksia ihan SSH-yhteyden yli kotoa käsin.
Siinähän sitten kävi Ruotsalaiselle tyypilliset, täysin randomi liukastuminen postia hakiessa, ja jysäytin polveni 118 kiloisella simpsakalla ruhollani asvalttiin, pyörähdin selälleni ja huutelin kaikki mieleen juolahtaneet kirosanat atmosfääriin kaikumaan.
Pääsin siitä kipiästi ylös, kinkkasin kotio ja painelin polven syrjiä, että menikö tässä nyt jumalauta luitakin. Kipu oli polvien sisäsyrjissä luokkaa Kestämättömän Kova, ja funtsin jo, että pitikö lähteä iltaa myöten Tuiran terveyskeskukseen. Jostain syystä veljen olemassa olo, ja tämän ajotaito ja auton haltijuus ei käynyt mielessäkään, ennen kuin soitin porukoille kertoakseni tästä onnettomasta flippauksesta.
Päätin sitten illan kuitenki katella, että onko kipeys peräisin vain luun tärähtämisestä, koska kipukin siinä alkoi laantua ja pähkäilin, että ei tuonne teekoolle jaksa yötä myöten lähteä.
Tänään sitten tojenperrään velijen kyydillä kävästiin keskustan Terveystalolla pyörähtämässä, ortopedi muljutteli, kutitti ja rääkkäsi vajaan kymppiminsan ja peri hommasta 113.5 euroa. Melkoset tuntiliksat, heitillä.
Vaan tuomio oli, jotta nivelsiteet menneet revähtymän puolelle, viikon päästä vielä kontrolli, koska oikea – joka oli huomattavasti vähäkipuisempi – oli kysymysmerkkinä, koska polven alle oli tullut pienoinen verenpurkauma ihon alle.
Noh, ortopedi ohjeisti, että se paranee ajan kanssa, että kävele normaalisti miten pystyt ja kipuun buranaa. Sannoin, etten oo 2 vuoteen syöny enää särkylääkkeitä, niin sitä se ihmetteli, että miksi ku ei niistä mitään haittavaikutuksia tule. No en syö, koska ei se minusta autakaan jos kipu poistuu, sitten voi runnoa itteensä kahta pahemmaksi, ku unohtaa, että eläpä varaakaan koko painoa nyt vaan yhelle kintulle. Tietysti jos MUISTAA, vaan itteni tuntien, en varmasti MUISTA.
No, tässä sitte oon kävelly tarpeettoman tuntusesti keittiön ja makkarin väliä, äsken sitte innostuin että mitä jos koittais hypähdellä. Silleen kevyesti. Ei tuntunu miltään. Vähän isompi hypähdys, ei mitään.
Sitte tein suorilta 10 kyykkyhyppyä, ja sen aikana JOTAIN tapahtu. Kaikkinainen kolotus lähti polvista, nyt ei satu enää sivuttaisliikekään, ja kävely ei muistuta enää John Waynen länkkärirooleja.
Oon myös juonu 2 litraa maitoa ja syöny 3 omenaa. Jos ne jotenki vaikuttaa tähän. Karkkia söin kanssa.
Katellaampa iltaa kohden, että mihin suuntaan kehittyy. Olipa aika nopsa juttu, jos hypähtelyillä asettu.