Hmmh, oon nyt viime aikoina nukkunut tavallista enemmän, ajattelin ensin että tuon päähän kohdistuneen iskun seurauksesta, vaan lääkäri tiesi kertoa, että yleensä se nukuttaa ”vain” sen kymmenisen tuntia iskun saamisen jälkeen.
Kyseessä lienee siis enemmän stressitilanteen laukaisema ”nyt on hyvä hetki huilata” -tilanne. Unetkin tuntuis tukevan tätä mietettä, oon nyt nähnyt semmosia toisinnon tyyppisiä pyrähdyksiä onnellisista hetkistä – lapsuudesta tähän päivään.
Hiihtoretkiä porukoiden ja ekan koiran, Jyskyn, kanssa. En oo enää varma, onko tuommosta oikeasti tapahtunut, mutta unessa oon monesti nähnyt nyt ja aiemminkin tuommoisen pätkän. Välikylän metsässä hiihdetään, paistaa aurinko ja mennään jonkun muun tekemää hiihtolatua. Useampi tunti siinä menee ja oon ihan poikki rasituksesta mutta hyvällä tavalla, kun kotia päästään. Oon apaut 10-vuotias. Muina talvina tuon jälkeen sitä samaa latua ei enää ollut.
Toinen on viime juhannus. Oli aivan uskomattoman hienoa, törmäsiin uusiin mukaviin ihmisiin ja lauloin karaoke-biisejä ja tuijoteltiin yhden tyttölapsen kanssa toisiamme silmiin useamman tunnin ajan. Lämpönen fiilis kautta koko unitoisinnon. Harvemmin sitä käy flaksi, jos on liikenteessä shortseissa ja aamutakissa :)
Herätessä on mukavan levollinen olo, että sentään jotain hauskoja hetkiä mahtunut tähänkin elämään, vaikka viime aikoina on tuntunut lähinnä huomiset eilisen toisinnolta, kun ei ole varsinaisia päämääriä tai tavoitteita.
Pitänee ruveta kaavailemaan tulevaisuudelle raameja, niin joskus voi kokea ne täyttävänsäkin ja etenee elämässään.
Auto on, uusi fillari on. Sitten se oma asunto ja jos siitä juhannusheilastakin vielä tulis jotain pidempiaikaista, niin ei olisi minusta huono kuvio.
Tai sitten lähden reppureissaamaan maailman ympäri ja palaan Suomeen 6-kymppisenä äpärälauman isänä, ruotsalaisgeenejä läpi mantereiden jakaneena. :D