Ostin perjantaina pitkästä aikaa PC-pelejä läjän – 3 kipaletta noin tarkasti ilmoittaen. Ekana semmonen räiskintätekele kuin Crysis 2 – joka syystä tai toisesta on jäänyt aiemmin välistä pelaamisen muodossa, videoita netistä kyllä katsonut ja pohtinut, uskaltaisiko siihen rahojaan sijoittaa. Kun tuolla Crysis -pelisarjalla on tupannut totutusti olemaan tapana kyykyttää uudetkin koneet ja sanoa pelaajalle, jotta pelaa huonolla graffalla tai matalemmalla resoluutiolla, saasta.
Vaan mulla se rullaa kyllä nätisti 1920×1200 -tarkkuudella, graffa-asetusten ollessa HIGH -asetuksella. Siellä olis toki olemassa Very High ja Ultra vielä väijymässä, mutta kö minusta on tuon jo meleko karkki tuolla high-asetuksellaki – ja pääasia, että meininki ei ala pätkiä raskaissakaan mittelöissä.
Alku siinä oli vähän puuroa, ihmeellisten fläsärihyppelyiden takia, mutta nyt kun on jo häntäpään kentissä menossa, meininkiä ja juonta on raoteltu siihen malliin, että alaleuka on väpättänyt välillä, mitä ei ole oikeastaan aiemmin peleissä tapahtunut – pois lukien ne nostalgian täytteiset hetket Turrican 2:n lopussa, kun pikselisankari lentää räjähtävän Citadelin nielusta vapauteen ja lopputekstit alkavat rullata :’)
Toisena pelinä tarttui pompsiin mukaan Borderlands Game of the Year -edition, joka on jottain sarjakuvashaderilla väritettyä räiskimispoksimishuligointia. En oo siihen syystä tai toisesta tutustunut paria youtube-videota lukuunottamatta ihmeemmin, mutta myyjä kehu sitä ja on sitä jotkut kaveritkin kait kehuneet joskus, että annetaan mahdollisuus.
Kolmantena ja viimeisenä pelinä tarttui vähän kuin pakolla matkaan Alice: Madness Returns – Pelailin vuosituhannen alussa sitä ensimmäistä Liisaa, joka jakomielisessä mielessään taisteli insesti-isäänsä ja korttikuningatarta vastaan; samanlaista, jos kohta visuaalisempaa on luvassa tässäkin. Ja vielä vanhan sotaratsun, Unreal Enginen päivitetyn version kautta toteutettuna :)
Peleistä otin irtiottoa sunnuntaina, kun kävin Annan kanssa testaamassa uuden Yuki Sushi -nimisen, noh, sushiravintolan Torikadulla. Olin viimeksi maistanut lokkeilun muodossa sushia Ukrainan reissulla 2009, kun Jaakko ja Tiina ostivat paikallisesta sushi-ravintolasta annokset.
Jännää kampetta se, kun normaalisti minua yrjöttää graavilohi, suolamuikut ja semmoset, mutta ilmeisesti tuossa kombossa tuo soija-kastike ja wasabi tekevät sen, että se maistuu aivan jumalaisen hyvältä. Riisinöttönen, jossa päällä suolattua lohta, pohjassa piparjuurimaustetta ja suolaliuosta –> orgastista! :)
Ja hintapolitiikasta myös, että oli kuulema halvempi kuin aiemmin skeneä dominoinut Tomo, joka budjaa Stockan talossa tätä nykyä. Ja laatu ei kyllä hävennyt raatimme kokeneemman sushin nassuttajan arvostelun mukaan pätkän vertaa aiemmalle sushipaikalle tässä uudessakaan :)
Sittenpä nukuinkin loppupäivän ja heräsin tuossa yhden maissa, josta asti oon kukkunut sitten valveilla, kun ei muka väsyttänyt. Puol ysiltä pitää väijyä taas työpaikalla työkoneen ääressä, niin alanpa kokata tässä pikkuhiljaa aamupalaa ja ampaisen suihkun puolelle divetymonoksidipurskeen alle väijymään.
Hyvää maanantaita itse kullekin!