Puuh, mikähän ihme masiskausi se viime viikolla pyyhki sielun läpi…
Nyt on ollut aika samallaista sisältöä arjessa, mutta fiilis on silti ylävireinen ja oon tykännyt illoista kämpälläkin. Korjasin PC:n ja ostin Windows 8 lisenssin, asentelin softaa ja pari peliä ja koodailin töihin liittyen henkilökorttigeneraattorin Oulu Game Labille, jossa aloitan huhtikuun alussa vetämään hölökohtasen kouluttajan pestiä.
Auto varmaan löytyy sitten kun on löytyäkseen ja luulisin että sama pätee naiseenkin. Makabeeristi tuntemattoman lontoolaisen lausetta siteeratakseni:
”Love is like a fart – if you have to force it, it’s propably shit” :)
Meillä oli tänään töissä yksikön kehityspäivä ja stormailin siellä läjän uusia peli-ideoita OGL:n peli-idea-aihioon (jesus, mikä yhdyssana!) ja keksin aivan järjettömän hyvän konseptin, jota voi varioida monella tapaa – katellaan jos niistä syntyis kevään mittaan konkretiaa, niin voin sitten heitellä tännekin.
Töiden jälkeen funtsin muutamaan otteeseen, jaksanko suunnata SF-Ikuturson kuukausittaiseen miittiin kulttuuritalo Valveelle, ja jaksoinhan minä sitten. Oli kiva nähdä Markusta ja Katjaa pitkästä aikaa, ja muita ikutursolaisia, joiden nimiä en kyllä valitettavasti oikein muista vieläkään. SF viittaa Science Fictioniin ja Ikuturso lienee joku norjalaisen(?) mytologian joku juttu-juttu(?). Joinasin siihen joskus ihan sillä, että tulisi viikolla käytyä töiden jälkeen muuallakin kuin ruokakaupassa, kun on matkalla kotiin.
Aika monesti se juttu on kaikkea muuta kuin skifiä, mutta mitä siitä – pääasia että on mukavaa.
Ostin Anttilan poisto-osastolta Le Illusionist -animaation bluray-leffana, sekä vihdoinkin Lahjakas herra Ripley-leffan, josta oon monesti nähnyt pelkän lopun ja funtsinut, että tuo se pitää joskus vielä katsoa kokonaisuudessaankin. No, nyt katsoin ja olipa ihan perkeleen hyvä leffa :)
Valveen jälkeen kipastiin Hemingwaysissa yhdellä oluella, ja siitä heivautin kehoni Tuiran kautta Toppilaan, kun ajattelin että Tuirasta en jaksa kävellä kotio. Mielessäni ollut linnuntie-reitti Ykän Pubin pussipysäkiltä kotio uuden sillan kautta olikin lievästi ilmaistuna aavistuksen verran pidempi kuin miltä se auton kyydissä istuessa on tuntunut, mutta koska sää oli varsin leuto ja ilta kuulas, katseli maisemia ihan mielikseen.
Siinä kävellessä ja jonkun koiran ulkoiluttajan ohittaessa, tämän koira alkoi ärhennellä ja yhtäkkiä heiluttaa häntää ja katsoa kuin vanhaa tuttua ja ulkoiluttajansa katsoi vähän pidempään että pitäskö tuo korsto jostain tuntea. Jotenki aina koirien kanssa on semmonen hegemonia ja sielujen sympatia, harva koira ärisee alkusäikähdystä kauempaa :)
Viikonloppuna oli alustava aie editoida vihdoin lomakuvat ja videot kesältä kokonaisuudeksi, mutta 50% meikän matskusta on vielä saapumatta Dropbox-accountiini, joten en ole ihan satavarma siitä vlopun kuviosta nyt sitten, kuitenkaan. Katsellaan ja kuulostellaan.
Mitähän muuta sitä – ei kait ihmeitä. Huomenna olis musavisa Pub Tuiskussa iltasella, saa nähdä millanen työpäivä on, että jaksaako sinne vääntäytyä vahi eikö jaksa.
Täältä tähän.