Tuli mieleen miten vois työllistää pätkätyöläisiä iloisen työn merkeissä. pitäs valmistaa ihan erikseen hommaan dedikoitu poluntekokone, jolla sitte duunarit tekis rossipolkuja ja kinttureittejä ihmepaikoista yhdessä yössä :) Sen poluntekokoneen tulisi tehdä myös randomia stuffia sinne polun reunaan, kuten koiran paskoja, karkkipapereita ja mitä siellä nyt ikinä voisi ollakaan. Päivästä riippuen kone voisi paiskata sinne esmes Fordin avaimet tai särjetyn kaljapullon.
Tällä tavoin perusduunari voisi päästä osaksi kulttuuri- ja maisemasuunnittelua, olla osaltaan luomassa ties mitä jänniä hetkiä kulmakunnan lapsille, jotka polkua kulkiessaan löytäisivät ehkä metsästä pornolehden tai hylätyn talon, josta edelleen vanhoja tulitikkuaskien kansia. Hirmu hilpeää työtä olisi. Tietysti pitäisi ottaa huomioon ettei ihan älyttömästi tekisi niitä polkuja, koska vaikka ihminen onkin siitä jännä, että mieltää oudotkin jutut nopeasti osaksi normaalia katukuvaa, niin silti jos viikossa tekisi vaikka 7 uutta polkua, niin joku alkaisi ihmetellä. Taatusti. Aina löytyy joku visopää, joka miettii tällaisiakin asioita. ;-)
”Maisemasuunnittelija Justus Röykiö-Alavus, 54 vuotta, Kainokoskelta suunnitteli ansiokkaan uransa aikana 37 kinttupolkua, kaksi kutupolkua ja yhden – aivan erityisen – kuntopolun. Justus on suunnitellut polkuja ensi alkuun kulmakuppilan lautasliinoihin, mutta ViTTu:n (Valtion Insinööri Teollinen Tutkimus Usektio) suunnitteleman polkukoneen myötä harrastuksesta tuli työ, ja työstä elämän tapa. Elämän tavasta pakkomielle ja pakkomielteen päätteeksi eläke.”
Oi niitä ilon hetkiä, jotka tällaisesta seuraisivat. Lukuisia olisivat ne. :P