Joo, sehän se kannattaa, ettei saa nukutuksi torstain ja perjantain välisenä yönä ollenkaan. Ei saanut unta, koska jokin pelotti kovasti. Harvemmin tulee tommosia abstrakteja pelkotiloja, tuntu vaan jokin on nyt Universumissa vinossa ja pahasti. Kattelin sitten youtube-pätkiä ja pelko laantui ajan kanssa, unta vaan ei saanut.
Samoilla silmillä työtodistuksia viemään tulevalle työnantajalle, ja siitä Julian kanssa Paljekirppikselle. Punamustissani hiippailin Donnie Darkon fillarilla (käyräsarvinen katupyörä) eteenpäin ja yllättäen kirppariltakin kaikki ostamani oli punasta tai mustaa tai näiden hilpeän positiivista symbioosia. Leon The Professional -DVD ja punamusta kravatti :D
Julia yritti ostaa jotain kesämekkoja ja minä tormentoin kaikki ehdokkaat että mummumallia. Ei kait se sitte ostanu lopulta mittää vaatetta sieltä, nyyh. Seuraavaksi käytiin aikaa tappamassa Joutsensillan K-marketilla, jossa oli väitteiden mukaan Oulun kattavin tuontioluiden (ja -siiderien, toim. huom.) valikoima. Julle etti jottain Kanadalaista olutta, muttei löytänyt.
Minä päätin sitte, että Ukraina muistoja virkistän ja ostan Tuborg Green Exportia, päädyttiin ostaan sitten pintti puoliksi. Ei palauttanu muistoja Ukrainasta, vaan tapetoi suun sisäpinnan metallin maulla. Melkein yhtä karmeaa kuin joskus vihapuhututtanut Lasso Lager. Ei sentään ollut Lasson mukana majaillutta hernekeiton aromia tuossa.
Sittepä taisinki jo läpsytellä poljeskella fillarilla Hesen kautta FinnKinolle, vettäkin alko tihuttaa ja tuuli aika monen boforin määrällä. En jaksanu keksiä mitään karkinhakureissua Makuuniin tms, ni menin istumaan sali 1 eteen penkille puoleksi tuntia. K-marketista ostin muuten myös Rodeo-nimistä (erälleen punaista) energiajuomaa, etten nukahtaisi leffaan.
Saman tien kun Prometheuksen väki heijastui seinään, meikä jo tiputteli kuolaa suupielestä. En tosin ihastuksesta, vaan kö nukahin. Herräilin johonki aikaan massiivisiin räjähdyksiin ja siihen ku kädessä ollut korkkaamaton energialimupoteli resonoi siinä pasuunan ja räjähdysten synkopaattisessa rätinässä. Loppuleffa oli yllättäen ihan vitun sekava.
Tuosta vittu -sanasta muuten: huomasin Hesellä, kas kun eilen oli peruskoulujen päättäjäisiä siellä ja täällä, että nykynuoret käyttää vittu -sanaa tojella paljon lauseissaan. Eikä siten että se lause olis negatiivinen, vaan se on siellä seassa niinku joskus ysärillä sana ”niinku”, joka minua vitutti – silloinkin. Että vittu niinku niin!
Pitää ehkä yrittää koittaa omaa kirosanakavalkadia supistaa tulevassa duunimestassa. Jos hoksaan, monestihan niitä räiskii tosiaan joka väliin – vaikkei silleesti ees tartteis.
Leffan jälkeen, ei mitenkään yllättävästi, suuntasin yhdelle Snuuhun, joka muovautui toiseksi ja kolmanneksi, välillä kävin Leskisen patiolla vesisateessa juomassa Fullerin ESB:n jos toisenkin ja takaisin Snuuhun. Snuusta olin poikennut pankkikortin tapahtumiin luottaen Hevimestaan – sieltä muistan vaan pätkiä, että rai rai. Millonhan sitä osais käyttäytyä kuten persaukinen, olleessaan persaukinen? Turoon ja Juhaan törmäsin, Nonakin näin, en muista juttelinko. Astan kautta tuttu se Nona. Muistelen että se on ännällä se sen nimi. Niinku ettei Mona.
Sitten tuota kotia olin tullut, tahdon uskotella itselleni, että pyörää taluttaen, mutta en usko. Nätisti olin yllä olleen puvun viikannut parvekkeelle tuulettumaan ja kokkaillut vielä mikrossa lihapiirakkaa – joka kädessä heräsin TV-tuolista puolen päivän maissa. Maistu se lihis kylmänäkin, kun olin dijon-sinappia dipannut siihen.
Tänään oli tarkoitus mennä Julialle etkoilemaan Kaarakaisen kanssa, mutta en saanut ensin olosta tolkkua, sitten kun tokenin, niin ei vaan huvittanut lähteä fillaroimaan tuonne tuuleen ja sateeseen. Kun sade ehtyi, tuulesta tuli elämää suurempi este mielessäni ja taisin siinä asennella Bastion -nimisen indie-pelinkin ja pelailla sitä pari tunteroista.
Saksan autoreissua suunniteltiin Jounin kanssa irkin yli ja funtsittiin saataisko reissuun ujutettua päivää festareilla. Liput oli sitten loppuunmyyty, ehkä koetetaan ovelta yhden päivän lippua sunnuntaille, jolloin siellä esiintyy ainakin The Cure ja Red Hot Chilipeppers ja The Hickey Underground. Viimeksi mainittu näytti omaan mieleen soppeleimmalta. RCHP:tä opin vihaamaan armeija-aikana jatkuvassa radio-soitossa olleen Californication -letun myötä. Sittemmin olen oppinut jo tykkäämään siitä, osin ehkä aika paljonkin.
Tässäpä oon istunut kuudesta lähtien koneella The Prodigy -paita päällä ja hiukset kammattuna, kohta kai nää voi heitellä vaatemyttyyn lattialle ja painaa pään tyynyyn ja alottaa kuorsaamisen.
Jos sais huomenna käytyä kaupassa ni tyytyväinen olisin.