Tuli tuossa mieleen Yle Areenasta legendaarista Häräntappoase -minisarjaa katsellessa, kun henkilöt siinä alkavat leikkiä piilosta ns. pystymetsästä, että miltä tuntuisi leikkiä piilosta aikuisena.
Tietäisin heti ainakin 3 hyvää piiloa tästä taloyhtiöstä. Arviolta 20 hyvää ja semihyvää tästä saaresta. Keskustasta löytyisi jo sen verran, että saisi varmasti pari päivää piiloteltua ihan helposti. Ja EU-jäsenyyden myötä voisi Suomen käydessä liian ahtaaksi piiloutua vaikka Berliiniin. Tai Espanjaan. Kyllä olisi etsijällä vittumainen jobi. Että minne saatanaan se yksi mouho nyt tiesi lähteä.
Reiluuden nimissä voisi pistää aina pari päivää jäljessä koordinaatteja nettiin, että täältä päin kannattaa etsiä. Menisi loman alussa piiloon, mutta siinä loman loppua lähestyessä kaverit aattelisivat, että kyllä sen on sentään töihin tultava, että mennään vaan terminaaliin vastaan että olitpa ovela. Vaan ei tulisi, piilottelisi ihan ajan kanssa. Tekisi mitä nyt mieleen juolahtaa, tai sitten ei.
Vuoden rellottelisi menemään. Kotopuolessa varmaan jo ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen laantuisi etsinnät, että koskeen se ääliö on osannut, kun ei mitään ilmoittele. Jos siis ei olisi heitellyt nettiiin niitä menneitä koordinaattejaan, tai nekin olisivat loppuneen jonnekkin Seinen rantakahvilaan viisi kuukautta sitten.
Kolmen vuoden päästä nähtäisiin hoippumassa kaupungilla. Laihana ja pitkähiuksisena, oudon poissaolevana ja nälkiintyneenä.
Kysyisivät, missä olit, että oliko lämmintä ja mitä toit tuliaisiksi. Hyvästä piiloutumisesta kehuttaisiin.
Nolona sanoisi, että jäi kiinni takapihan verrannan alle lämpöputken viereen ja eleli kastemadoilla ja sadevedellä.