Aamu, en saanut nukuttua ollenkaan. Pyörin vain sängyssä ja päätin tehdä jotain luovaa ja monotonista, eli pelasin tunnin Minecraftia ja tein leijuvia sänky-baseja tutkiessani pohjoisen ja idän välistä ilmansuuntaa, jonka nimeä en muista suomeksi.
Facebookissa kympiltä: Tiina kysyy haluanko samalla kimppataksilla hänen ja Matin kanssa bussiasemalla; toki! Taksi joutuu kääntymään takaisin Tuiran kohdalla kun Matti on unohtanut Ilosaari-lippunsa. Ollaan asemalla 11.25 ja puolelta päivin on lähtö.
Joku pieni tyttö käy kysymässä minulta ollaanko Ilosaari-seuruetta, sanon että ollaan: se menee röökille. Käyn ostamassa dr. Pepperin, että saan pulssin alas ja hien pois. Valvomisen jälkeen monesti sydän käy ylikierroksilla.
Joku hullun pitkä tyttö tulee tökkimään kylkeen kun olen Rotos-bussin vieressä reppuineni-kamoineni. Esitellään molemmat itsemme ja huomataan että minä oon ruottis ja se on Tiia. Ei päästy bussissa istuun vierekkäin kön kaikki paikat oli silleensä jo viety.
Istuin jonkun omissa oloissan pitkälti viihtyvän tytön viereen, join tarjoillun Jägermeister-putelin kahdella kulauksella. Tilavuus oli 2.2cl. Huikeeta :)
Tiia antaa yhden kuivan omenan makuisen siiderin kun en älynnyt ostaa omia juomia matkaa varten. Oli tarkoitus ostaa ne ekalta pysähdyspaikalta. Muhoksen kohdalla vieruskaveri havahtuu juttelemaan meikän kanssa ja jutut mitä juteltiin pelotti meikääkin, mutta enemmän sitä, koska jotenkin tunnuin tietävän aina sen seuraavaksi sanoman asian ja mitä tienviittoja tuli vastaan kilsan päästä jne vaikken ollut koskaan matkannut kantatie 6:sta pitkin.
Musavisa aiheesta Ilosaari rock 2011 meni kivasti. Edellisvuoden pääesiintyjä oli ollut Faith no more (kiitos Kaisulle, kun sanoit sen edellisenä päivänä Facebookissa) ja näin.
Pysähdyspaikka lokaatiossa X, eli Sotkamossa(?) aiheutti spontaania kohellusta allekirjoittaneen ja Pablo Heteron ynnä Turus-Henkan ja Artsin selvitellessä, mikä mestauslavan ja puhujapöntön sekasiitos oli pykätty asemasta hieman erilleen. Löysin sen lavan alta Kinder-yllätyksen, jossa oli sisältö tallessa. Kuva entryn lopussa.
Muistin sen yllärin olemassa olon vasta nyt ja kasasin justiinsa :D
Tultiin perille Joensuuhun siinä viiden ja kuuden välillä, muistelisin että 17.52 hyppäsin bussista ulos määränpäässä.
Kävelin kamoineni Annan, Anun ja uuden tuttavuuden, Harrin, kanssa koko alkupäähelvetin läpi rannekkeita lunastamaan ja siitä jatkoin sitten omin päineni Niittyleirintään, jossa ei ollut ketään tuttuja. Samallaista jengiä kuitenkin kuin raviradalla, jossa vietin sitten suurimman osan ajastani valveilla ollessani :P
Teltan kasauksessa meni n. 5 minuuttia, joka on henkilökohtaisesti pienoinen ihme, sillä en ole telttoja ikään kasaillut, eikä mukana tullut minkäänlaisia ohjeita. Kamat sisään, tarpeelliset mukaan olkalaukkuun ja hassu T-paita aiemman hassun T-paidan päälle ja sitten soitella Anulle, että missä on heidän leirinsä. Sinne löysinkin ja kuunneltiin ihmeellisiä, mutta kauniita biisejä Annan MP3-soittimesta ja Harri repeili meikän sanaleikeille. Muun muassa tälle: Sopuliukko. Ei se tietysti nyt ole niin hauska, mutta oli se silloin, saatana.
Samuli soitteli jossain vaiheessa että uimaan! Ja sitten mentiin uimaan. Lyöttäydyttiin Nellin ja Eevan(?) kanssa samaan porukkaan ja lähdettiin kipittämään Samulin, Sinin, Raulin jne perään kohti uimarantaa.
Uidessa tutustuin johonkun tyttöön, josta luonnollisesti vedessä ollessa näkyi vain pää; en muista enää mikä hänen nimensä oli, kun oli niin älyttömästi niitä uusia nimiä mitä muistaa. Raulin kanssa juteltiin sovelletusta matematiikasta ja pelialasta, juteltiinko jotain järkevyyksiä, tuskimpa?
Uinnin jälkeen takaisin Raviradalle ja siellä sitten tulikin kaljakeissin ja hyvän spontaanisti hankitun seuran kanssa rallateltua Hiilen mustaa enkeliä (Pasila-fanit tunnistavat tämän balladin oitis) aamukasiin, kunnes päätin että kai se pitää nukkumassa käydä.
Heräsin kirjaimisellisesti pätsistä. Auringon säteet taiteilivat muovimajastani sellaisen saunan että oksat pois. Heräsin siihen kun koitin haukkoa henkeä, sitä saamatta, eli teltta taisi olla aika hyvin eristetty vielä siinä vaiheessa.
Kaisersalaatti ja 0.5l vissyä naamaan, ettei magnesium- tai natrium-puutos iske (kun silloin vetää suonta kintuista ja se on perin vittumaista se). Kello oli 15.30 joten oli aika lähteä hyvinkin jo liikkumaan. Pistin Tiialle viestin, että liikuppa sinäki.
Ehdin katsella Mike Monroen keikkaa päälavalla tovin verran, sen sitten vaihtuessa Von Herzen Brothersiin. Sitten räpsin kuvia kanssa, niitä on osoitteessa http://hihhulitila.1g.fi/ilosaarirock2011 ja töötöiltiin ja pööpöiltiin biisien tahdissa, etittiin tuttuja, juotiin kaljaa kun Heidi ja Ammi löydettiin, törmäsin Kaarakaiseen ja suuntasin The Buzzcocksin keikalle.
”Paskoks?” soitti semmosta ukkirokkia, mutta ne soitti sitä hyvin. Sieltä tuli hyviä kuvia pokkarilla viijen tuhannen metrin päästä esiintymislavasta pilkkopimeässä käsivaralta päälleen seisten.
Buzzcocksin jälkeen tais olla luovaa kaljanjuomista erinäisissä lokaatioissa ja törmäsin Markoon ensin kaljaterassilla sisäpihalla ja sen jälkeen huvikummulla viinanarikan vieressä. Marko osti mulla kaljaa, euron per tölkki kun huomasin ettei mulla ollu käteistä ostaa evribadi-risottoa nälkääni sieltä alueelta.
Tiia lainas mulle 4 öröö. (reminder +4)
Sitten siinä tapahtu kaiken näköstä, ilmeisesti jengi hajos atomeiksi koska seuraavat muistikuvat on jälleen sisäpihan kaljanördäysalueelta, mutta seura oli transformoitunut taas Anuksi, Annaksi, Jarkoksi ja Harriksi. Otettiin toisistamme hassuja kuvia ylhäältä ja alhaalta.
Joku dude hyppäs roskikseen kovalla vauhdilla. Sitten se hyppäs vielä uusiksi. Minä sain aika usean risoton rahat kun palautin asioikseni naapuripöytienkin tyhjät tölkit tölkinpalautukseen ja sain niistä aina euron per canisteri. Olisinko 18 vieny, hehe :D
Sielunveljet aloitteli 22.50 viis minsaa myöhässä ja alotti semmosella kaanonilla vokaalipainotteisesti biisillä ”lapset”. Se oli kuitenki jotenki aika vaisu show siihen nähden että VOIHELVETTIVITTUSIEKKARIT15VUODENTAUONJÄLKEENVOIEIIHANAA -hehkutukseen mitä bussissa sai kuunnella menomatkalla. No, raketit oli kivat.
Välittömästi alueelta poistumisen jälkeen keikkojen loputtua, vettä alkoi tulla taivaalta kuin osterin perseestä ja totesin että sadeviitta, jonka Henkka osti mulle ekalta pysähdyspaikalta, oli teltassa. Kuinka fiksua.
Kastuin viinanarikalla koriani odotellessani aivan totaalisesti. Kävelin raviradan nuotiopaikalle ja keksin spontaanisti festarisilitysraudan. Maassa oli semmonen sateen kostuttama pitsaloota, jonka taittelin nurinniskoin välttääkseni juustotahrat ja tungin shortsit ja t-paidan sinne väliin ja sitten koko komeus kahden parila-tason väliin lähelle hiillosta.
Kun kosteuden haihtumisen haju alkoi viitata pahvin palamisen odööriin, tempaisin kamat pois pitsalootasta ja olivat rutikuivat ja just sopivan lämpöiset. Naapurit katteli vieressä, että hullu tuo on. Vaan olimpa kuiva ja lämmin kun ne olivat kylmiä ja märkiä. Sadekin lakkasi.
Kävin vielä mutkan pyörähtämässä biologien teltalla, mutta jotenkin väsytti ja tympi, niin yhden kaljan jälkeen hyvästelin hilpeän seurakunnan ja kävellä tepsuttelin Niittyleirintään teltalleni.
Vain huomatakseni, että katon ilmastointiräppänän suoja oli irronnut vissiin tuulessa osittain, ja teltta oli satanut puolilleen vettä. Teltassa ollut reppu ja edellisen illan kolme kaljaa olivat onneksi visusti muovipusseilla suojattuna, toisin kuten makuupussi ja kaikki vaihtovaatteet. Rok rok rok.
Märässä makuupussissa väristen puolihorteessa nukkuen puolikuuteen saakka, vihdoin havahduttua ehkä elämäni kovimpaan suonenvetoon vasemmassa kintussa, päätin että nyt ei sitten enää nukuta. Tämän vahvisti naapuriteltta lyömällä jonkun miljoonan watin boomboxin soittamaan Pendulumia myös, kuinka ystävällistä.
Kuuntelin sitä amisränkytystä aikani, kunnes ns. vittuunnuin, ja kaivoin omat gearit laukusta ja pistin Huoratronin $$-troopersin soimaan niin kovaa, että itsestä tuntui että veri tuppaa joka rööristä mäjelle. Naapuritelttakin vissiin älysi jossain vaiheessa että liian kovalla oli mökänsä, kun alensivat.
Koitin nukkua asteittain saunaksi muuttuvassa, kosteusprosentiltaan satasta hipovassa teltassa puolillepäivin saakka, jolloin oli sovittu että viedään kamat Rotos-bussille, niin ei tartte sitten yöllä päiss.. väsyneenä illan riennoista kantaa kamoja pimeässä bussille.
Teltta kasaantui yhtä kätevästi kuin oli kasautunutkin ja aikaa meni sen verran vähän että epäilen joutuneeni madonreijän nielaisemaksi, sillä heräsin teltan vierestä 11.56 että nyt kamat läjään ja ns. vittuun täältä, niin olin bussilla 2.8km päässä ajan ollessa 12.07. Kävellen, minä. Ei voi olla todellista. Mutta on.
Fiksusti jätin kameran pakattujen kamojen sekaan, joten Sunnuntailta ei ole enää kuvia hihhulitilassa, ainoastaan korvien välisessä demonikokoelmassa. Sääli, sillä sunnuntai oli kaikinpuolin kiinnostavampi päivä kuin lauantai, ainakin keikoiltaan.
Ainoa ihminen johon otin yhteyttä, oli yllättäen Tiia. Sovittiin, että Uutta Fantasiaa Freemanilla buustattuna mennään kolmen maissa katselemaan. Matkallani kohti festarialuetta törmäsin biologiporukkaan, joiden kanssa mentiin kaupungin toiselle laidalle Raxiin syömään buffetiin. Teki gutaa saada kiinteää safkaa napaan sitten keskiviikon. Poislukien sateen vellittämä kebab, jonka söin edellisillan sateessa siellä Raviradan notskipaikan vieressä.
Joensuun Raxissa on semmoset huumevalot katossa, joiden oon luullut olevat brittileffojen läppä 90-luvulla. Se valo on just semmosta, etten ainakaan minä osaa tähdätä siinä valossa mihinkään, en edes kusta pisuaariin, että gogo-joensuun Rax. Ja anteex.
Kolmen maissa Tiia oli summonoitunut viereeni, istuttiin Uusi Fantasia -bändin läheisyydessä Rantalavalla ja seuralaiseni päätti nukkua koko ultimaattisen keikan läpi. Minä tyydyin polttamaan kasvoistani ihon siinä auringon iloisella myötävaikutuksella.
Siitä mentiin istumaan Sm3t4n4n (eli Stam1nan) kuuloetäisyydelle rinteeseen ja höpöteltiin niitä näitä, kissanpäitä ja kirottiin kön kukaan ei taho olla meihin yhteyksissä kun luurit oli olleet aivan vaiti koko päivän.
Sitte käytiin kattomassa kojuilla kaikkea ihmehilpettä, kuten sarvista tehtyjä lakattuja sormuksia, erehdyttävästi pilkkivieheiltä näyttäviä Bob Marleyn -kuvilla varustettuja koruja ja sieniaiheisia T-paitoja. Parissa oli kuva Ganeshista.
Ostin punamustan seinävaatteen, jollaista olen netistä etsinyt vuoden päivät. Tiia makso sen, 10e. (reminder +10)
Mentiinköhän me sitten kaljalle, eli lonkerolle? Ehkä joo. Niinku törmättiin Haluseen, Eilolaan ja Huotariin siinä päälavan eessä, niin olikin. Ja sitte ostin Heidille kaljan, ja lyhensin vitosella velkaani Tiialle. (reminder -5)
Sitte olikin festarin yllätyksellisimmän bändin vuoro: Pertti Kurikan Nimipäivät -niminen orkesteri. Bändi koostui läskistä keharista, aina iloisesti hymyilevästä keharista ja touretten syndroomaisesta ukki-iän keharista.
Olivat rehellisen aidosti kehareita he, eli kehitysvammaisia. Biisien aiheet esitettiin hilpeästi punk-muodossa ja aiheet olivat hauskoja, kuten kirkossa käynti, naapuriin muuttanut outo nainen ja vittu mä vihaan maailmaa.
Mossasinpompinhypinnauroin siinä eturivissä, kuten näytti tekevän parisataa muutakin. Ehdottomasti hauskimmasta päästä niin esiintyjien, kuin kuulijoidenkin mielestä :D
Sitten kahteltiin kaljaterassilta Madness-nimistä orkesteria, ja se lauloi sen ”I’m gonna send him to outer space to see another race” -biisin, jota The Prodigy on 90-luvulla onnistuneesti ripannut sampleksi biisiinsä Out of Space.
Heidi kaato vettä päähänsä vesiputelistani, kun tein ensin itse niin. Tiia kastu kön pyöriteltiin päätä niinku koirat monesti tekkee kastuttuaan. Sitte taas atomeiksi, kun tytöt tahto kuka kekin kattoa Red Sparrowsia ja Kate Nashia(?) ja ite tahoin ehottomasti että Aphex Twin.
Aphex Twin oli ihan vitun loistava. Reilu 2h tanssin konemusan tahdissa, jonka keskimääräinen iskutahti oli 180 bpm. Tuntu että sydän leikkaa kiinni, samalla tavalla kuin normiarjessa kun astuu yhden kynnyksen yli ja käy hakemassa postin lootasta 50m päästä. Mutta se tunne potenssiin 1 280.
Aphex lopetti keikan kuin seinään ilman mitään encoreja, vaikka yleisö ulvoi semmoisen perään varmaan 20 minsaa keikan jälkeen vielä.
Paita oli ihan märkä sisältä ulospäin, vielä pahempi kuin sateen jälkeen edellisenä yönä, pihalla oli rattoisat +14C ja aurinko oli jo laskenut. Oli aika vilposa reitti bussille.
Bussissa kaikki nukku, minä ja Tiia pälätettiin niin kauan että Jormua -kyltit vihdoin loppuivat ja nukuttiin päät vastakkain-limittäin jonnekkin muhoksen huudeille saakka.
Bussipysäkiltä aivo ihan jumissa kimppataksilla Ollin, Tiinan ja Matin kanssa Toppilansaareen päätyen.
Kävelymatka Villa Hannalan kohdalta kotiin, eli sen 100m, tuntui kuin olisi nokkosilla vihtonut joka asekeleella persiille. Oli nimittäin vastakkain hinkkautuneet pinnat kuluneet sisäreisistä vereslihalle. Oli oikein nice, ovat vieläkin. Ei paljon tee mieli voimistella. Ei sillä, että tekisi muutenkaan.
Oli kyllä vallattoman mukava viikonloppu, kyllä plussapallot painavat vaakakupissa vitusti tonnia enemmän kuin negaatio-dodekaedrit.
Ens vuonna uusiksi, tahon!