Kauan odotettu jalkaleikkaus

Kävin perjantaina jalkaleikkauksessa Avohoitotalossa, eli olen siis avohoitotapaus. Leikkaus meni kivutta ja nopsaan, Horsti äiteineen kävi hakemassa pienen hakemisen jälkeen meikäläisen heräämöstä kämpälle ja iltasella kaikkea fyysistä työtä välttäen veli-Villen kanssa asenneltiin 100″ valkokangas iskuporakoneen avustuksella kattoon.

Käytiin vielä kello kahdenkymmenen kolmen maissa syömässä Kaakkurin Rollsissa burgerit ja yö meni kivutta ja mukavasti nukkuen. Aamusella siinä kympin maissa heräiltiin ja kateltiin Reinikaista, jonka DVD:n hirveä kuvanlaatu oli kauheaa katseltavaa kankaalta, mutta ei se vitsejä huonontanut.

Jossain vaiheessa käytiin Swingistä hakemassa kreikkalainen ja bosnialainen burgeri, ja tultiin takas katselemaan Men Behaving Badlya. Noo, Ville lähti jossain vaiheessa ajelemaan Iisalmeen päin ja kyseli vielä enkö tulisi samalla kyydillä Äiten ruokapatojen ääreen. Olin että kerkeen tulla terveempänä sitten Heinäkuussa kun on koko kuu lomaa, ja ei sinne ole kuin pari viikkoa muutenkaan.

Ihan hyvä valinta, sillä yöllä kävi kuumetta päällä ja aamusella sunnuntaina 12:00 maissa (joidenkin mielestä tämä ei ole ole aamua, esmes OYS:n) kuumetta oli rouheat +39.2C. Otin porecapsin ja cocacolaa, auoin terassin oven ja pistin köllölleen petiin ja hikoilin kuin — hikoileva otus kuumassa paikassa.

Soittelin OYS:in päivystykseen josta tiedettiin kertoa että jos kuume nousee yli +38C:n niin sitten sinne tulehdusarvotesteihin. No sinnehän se nousi sitten puolilta öin, ja moninaisten facebook-patistelujen myötä lähdin 00:01 tilaten taksin OYS:iin.

Kerron siitä seuraavassa, omassa merkinnässään, niin saan tagitettua sen pelkän ”vittumaiset” -tagin alle.