Sunnuntai-maanantai välisenä yönä kello nolla nolla viisitoista ilmoittaudun OYS:n päivystykseen ja saan odotella vuoroani seuraavat 2h kuumeen noustessa koko ajan. Kysyn päivystäjältä buranaa, että saisin olon järkevämmäksi ja saan vastaukseksi että karkiautomaatin näköisestä laitteesta niitä saa kolikoilla ostettua. Mulla on mukana pankkikortti, kas kun käteistä tulee harvemmin nykyään käytettyä. Ei onnistu, ei.
Puoli kolmen maissa Timo T.A. Mikkosen näköinen ja oloinen lääkäri painelee kinttua, ei suostu lukemaan lähetettä minkä sain leikkauksen jälkeen matkaan ja puristelee kaulaa ja kuuntelee keuhkoja vaikka sanon että ei oo semmosta vaivaa nyt. Oli kirjoittanut erikseen selvitykseen, että korvat täynnä vaikkua. Jos ihmisellä pysyy kuumeessa korvat vaikuttomina niin voin tarjota kahvit (syliin). Perkele.
Siitä sitten labraan kinkata sauvoineen, täti siellä mussutti kaksin käsin Dumle-karkkeja ja koko huone haisi röökiltä ja toffeelta, otti verta kaksi koeputkellista ja lähetti takaisin istumaan TK:n odotustilaan. Aiemmin teekoon odotustila oli ollut rauhallinen, siellä oli vain pariskunta, jonka rastapäinen hippityttö nyyhkyvollotti toivottomasti. En tiedä mihin sattui, eikä kiinnostanut.
Jossain vaiheessa sille toi hoitaja Panacodia ja käski odottelemaan, jonka jälkeen pariskunta livisti paikalta. En tiedä ihan tarkkaan mitä Panacod on tai mihin se vaikuttaa, mutta ajattelin että se on joko hammassärkyyn tai vieroitusoireisiin. Ei voi tietää.
Tässä vaiheessa olin osallistumassa keskusteluun Ilosaarirockista vasemmalla puolen istuvien herrasmiesten kanssa, joista toinen oli ilmeisesti saattamassa isäänsä, käyttäytyivät tolkusti ja jostain selkäkivusta oli lienee kyse. Siinä samassa ambulanssiäijät tuo sisään semmosen Ketosen ja Myllyrinteen sen blondimman isomman äijän näköisen äijän, jolta on nenä lyöty sisään ja verta on joka puolella naamaa. Istuttivat sen tuoliin meidät eteen ja lähtivät pois.
Saman tien tämä setämies lähtee hoippateroimaan penkistä ja menee esittelemään itseään näille Ilosaari-rock-herrasmiehille ja samalla tiputtelee verikukkasia nenästään herrojen lahkeille. Mitä siinä osaa tehdä, ohjata sitä kännitrollia että meneppä istumaan omalle paikalles. Ei se mennyt, alkoi haastaa riitaa siinä. Ihanaa kuumessa pinna muutenkin kireällä yrittää tolkuttaa että painu helvettiin siitä räkimästä.
Kävi jo mielessä että jos se tulee ravistelemaan hartijoista meikäläistä, niin potkaisen kävelysauvoista jääpiikin alle ja tökin kylkiluihin ja pistän kungfulla pitkin korvia, jalkavammaisena ja +40C kuumeessa :P
No, lääkäri onneksi huhuili minut sitten maltillisen 2.5h odottelun jälkeen kuulemaan tulehdusarvotestien tulokset ja ne olivat kuulema 75. Vasta myöhemmin sain kuulla, että niiden pitäisi olla alle 10. Lääkärin huoneeseen meno oli muuten luku sinänsä, siinä käytävällä oli joku Rantojen Mies limeksimässä lattiaan edessään ja kun koitin väistää niin löi jalkansa tarkoituksella eteeni ja sanoi ”Haista vittu!”.
Minua tympi jo siinä vaiheessa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki, joten runttasin kepillä sitä varpaille niin lujaa kuin lähti. Vartija oli heti valppaana ja sanoi että ”noin ei saa tehdä!”, sanoin että ”olin vetää lipat tuon duden takia”. Ei siltikään saisi _pahoinpidellä_ asiakkaita.
Noh, lääkäri lähetti istumaan Röntgen-tilan odotustilaan josta 30 minsan kuluttua tuli yöhoitaja sanomaan että mitä jos kävisit kotona nukkumassa ja tulisin sitten aamukahdeksalta takaisin, sillä kirurgi oli sanonut ettei rupea tekemään ultraäänikuvausta yöllä. Eipä tietenkään, kun sitten se homma olisi ollut ohi, ja olisin voinut mennä kotiin.
Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä käytävälle sänkyyn köllölleen sen minua kampittaneen pulsun viereen kun se ketosmyllyrinne terrorisoi punasoluillaan mukana ja. Menin kotia. Kello oli kotia päästyä 04.50 ja ehdin nukkua hätäseen vajaan pari tuntia, kun piti olla jo taas bussilla menossa kohti OYS:ia.
Lastasin reppuun pari tölkkiä colaa ja keksejä, ettei taju droppaa kun en ollut pitkään aikaan syönyt mitään ja siinä yön aikana hikoillut kuumeen takia kaikki nesteet mitä kropasta lähti. En muista bussimatkasta OYS:lle mitään.
TK:n odotustilaan ei onneksi tarvinnut jäädä, vaan sain mennä suoraan Röntgen-osaston odotustilaan. Kävin siinä sitten intialaisen lupsakkaan oloisen kirurgin juttusilla ja aikanaan röntgenissäkin. Veera oli siellä töissä myös samaan aikaan ja piti minulle seuraa kun siinä univelkaisena kuumepäissään nuokuin penkissä odottelemassa uusia tulehdusarvomittausten tuloksia ja ultraäänikuvien lopputulosta.
Intialainen oli sitä mieltä että progress ja otta yhteys jos sinu jalka turvota takaisin iso. Siellä on spongostan niminen sieni laitettu, joka pitää sen nyt isona viikon, sitten jos ei pienetä, tule takaisin.
Tulehdusarvot olivat laskussa, eivät sanoneet arvoja enkä jaksanut kysellä.
Kello 10.04 pääsin OYS:sta pois ja menin OYS:n ylärampin bussipysäkille odottelemaan omaa bussiani, numero seitsemäätoista, koska siihen se jätti aamullakin ja Koskilinjojen infotaulu näytti että olin missannut sen sopivasti koska oli mennyt siitä 10.04. Päätin jäädä odottelemaan tunniksi, koska bussikortti oli voimassa viimeistä päivää ja omavastuu taksimatkasta olisi 9.25e joten ”ilmainen” matka bussilla lisätunnin odottelulla ei tuntunut pahalta vaihtoehdolta.
Söin siinä keksiä ja join kokista, olo alko vaikuttaa ihan hyvältä ja kuumekin tuntui laskevan rutinalla, sen verran hikeä pukkasi. Samaa tahtia katoksen ulkopuolella voimistui sade. Irkkasin siinä luurilla numerokanavalla, kerroin kuulumisia sinne ja Facebookiin ja tasan yhdeltätoista lopetin sosiaaliset mediat ja siirryin bussipysäkille odottelemaan bussia, jonka oli infotaulun mukaan määrä saapua 11.04.
Siinä odottelinkin sitten 45minsaa, kun yhtään bussia ei tullut. 11.50 käppäilin A2-ovelta A1-ovelle, että josko siellä on portaat alas, että pääsen alarampin bussipysäkille. Vettä tuli ihan helvetisti ja kun koko päivän oli ollut käsien ja vasemman jalan varassa koko massallaan, niin toki löi vetämään suonta / kramppaamaan oikeaa jalkaterää. Kiroilin siinä merimiesmäisesti, teki mieli hakata se Koskilinjojen infotaulu seinältä alas kävelysauvalla ja etteikö siinä sateessa olisi ollut jo kestämistä, päätti joku pieni ötökkä / roska lentää oikeaan silmään ja sitä siinä poistaessani olin jäädä fillarin alle ja hupparin huppuun lensi ampiainen.
Enkä edes liioittele.
Siinä vaiheessa sauvat lähti käsistä ja kävelin lähintä autoramppia alas ja olin jäädä taksin alle. Ironista.
Alarampin bussipysäkille tuli ennen pitkää bussi numero 17 ja kuskilta tivasin että minkä helvetin takia bussi tulee aamulla ylärampin kautta alarampille ja nyt enää ei, niin kuski oli että se nyt vaan on niin, nytpähän tiedät.
Kotipysäkille jäädessäni näytin kuskille keskisormea.
Kuume nousi sateessa kastumisen ja yleisen vitutuksen symbioottisesta myötävaikutuksesta +38.6C siinä illan mittaan. OYS:iin en mennyt, sillä samalla tavalla voin istua kotosalla pakkovalveilla penkillä. Ainoana erona, että täällä penkissä on pehmusteet, eikä tartte väistellä juoppojen raivokohtauksia.
Jos nyt tarvii sinne vielä mennä ”apua” saamaan, niin vedän sen verran kovat perseet, että oon samalla tasolla niiden ammattilaisten kanssa, jospa sitä sitten saa asiallista ja nopeaa palvelua.