Kävin tsekkaamassa eilen Sanctum 3D-leffan ensi-illassa, ja oli ihmeen hiljainen ja vähälukuinen katsojakunta, vaikka ensi-ilta olikin. En antanut häiritä, sillä halusin pääasiassa katsoa elokuvan, joka on kuvattu aidoissa paikoissa CGI-mestojen sijaan 3D-tekniikalla. Ja hyvältähän se maailman suurin luolasysteemi näytti kolmannessakin ulottuvuudessa. Mikään ei varsinaisesti lennellyt kuvasta naamalle kuten animaatioissa, mutta syvyyden vaikutelma välittyi etenkin hyppy- ja sukelluskohtauksissa todella hienosti.
Tästä suuntasin jo perinteeksi muodostuneen kaavan kautta Snooker Timeen, jossa juttelin ihan mielenkiintoisen oloisen tyttölapsen kanssa pohjoismaiden mytologiasta ja luetutti tämä kirjoittamiaan runojaankin (olivat Kalevala-mitassa) Snuun yleisökoneelta. Ei varsinaisesti mikään omin taiteen laji tuo runous, saati sitten Kalevala-mitassa, mutta sanataiteelle on varattu ihan oma lokeronsa meikäläisen sydämessä ja sinne mahtuu kaiken näköstä :)
Tykkään siitä rytmityksestä ja vanhojen sanojen hegemoniasta, joka niissäkin runoissa poimuili.
Tästä siirryin höpsismin kautta heitettyäni mielikuvituskolikkoa Hevimestaan, jossa olin viimeksi käynyt kesällä, tarkemmin elokuussa pitämäni palkattoman vapaaviikon aikana. Yllättäen Mestaa kestää arkipäivinä ihan eri tavalla kuin euron häppäri-iltoina, jolloin paikalla on persaukista (hehe) porukkaa mehulonkeroiden ja itkukaljojen perässä. Viikonloppuna siellä on semmosta enemmän omaa silmää miellyttävää goottityttöstäkin keinahtelemassa askeltensa myötä silmät mustiksi meikattuina.
Ehdin siinä ylhäisessä yksinäisyydessäni istuksimaan ehkä vartin, kun yhtäkkiä siihen pelmahtaa kaksi Saatanan lävistämää tyttölasta metallit naamassa kilisten juttelemaan. Mistä keskustelu sitten koostui? Mitä veikkaatte?
Kirkon kritisoinnista, pentagrammien (väärinpäin käännettyjen) ylistyksestä ja veren juomisesta? Eeei aivan.
Juteltiin oligarkiasta, Neuvostoliiton romahtamiseen johtaneista syistä, kapitalismin perusteeseistä ja, no hyvä on, sitten livettiin jos juttelemaan siitä, miten kauan verensiirrossa toisen ihmisen verisolut säilyvät veressä ja miten tätä voisi käyttää rikostutkinnassa hämäävänä elementtinä, jos rikospaikalta löytyis kolme eri ihmisen verta, jos olisi perinteinen kahden ihmisen välinen henkirikos tapahtunut. :D
No joo, siihen sitten Pikkaraisen Aleksanterikin pyörähti paikalle ja alettiin keskustella AC Oulun tilasta ja siitä, miten Aleksanteri oli saanut paikalliset futismanagerit takajaloilleen pienellä kolumnillaan :) Tässä vaiheessa tyttöjä ei oikein kiinnostanut enää, mutta eipä sillä että olisin ollut siellä suhdetoimintaa etsimässäkään.
Jossain vaiheessa tämä tyttösistä pienempi kysyi, miksi sanoin että oon ruottis pienellä ”ärrällä” ja sanoin, että koska kaikki muu on suurta ja se -tottakai- tulkittiin että _kaikki_ muu on suurta, vaikka lähinnä viittaan sillä vain pituuteeni :) En tiedä oliko tämä joku force majeure-efekti, mutta likka torppasi syliin istumaan ja sitten juteltiin lisää kantasolututkimuksesta, genetiikasta ja -sori vaan- eugeniikasta ja siitä, olivatko natsien ja ryssien II maailmansodan aikaiset ihmis- ja eläinkokeet perusteltuja ja voiko niistä opittuja oppeja soveltaa nykylääketieteessä.
Siitä sitten jossain vaiheessa hyvästelin tyttöset ja sanoin että lisätkää Facebookissa kaveriksi, jos nappaa, mutta ainakaan vielä ei ole requja kuulunut, enkä nyt jaksa toiveita nostattaakaan sen puolesta, että ikinä lisäisivätkään, vaikka sen pienemmän tyttösen kanssa olisi kyllä kiva väitellä asioista rakentavassa hengessä, vaatteet päällä tai ilman jatkossakin.. :)
Mestasta kampesin tomumajani viereiselle bussipysäkille ja kysäisin siinä bussia odottelevalta mimmiltä, mihin seuraavaksi tuleva bussi numero 4 mahtaa mennä, ja pääseekö sillä Tuiraan. Tyttö tiesi kertoa, että pääsee, kun se bussi menee Kemin tielle päin. Bussissa juteltiin vesikasvatuksen eroista multakasvatukseen ja siitä, onko natrium-lamppu parempi kuin fosfori/halogen-lamppu. Aiheena oli yllättäen chilien kotikasvatus, jota olisin varmaan itsekin jo harrastamassa, jos olisin pedantimpi ja järjestelmällisempi ihminen; ne kun ovat aika ronkeleita kasveja ja meikäläisellä tunnetusti menestyy vain perunat ja nekin jääkaapissa. Ja home.
Mukava ilta kaikin puolin, nappasin Tuiran Turtles-pitseriasta mukaan vielä Turtles-pitsan (mikä omaperäisyys!) ja kävelin kotia Toppilansaareen. Matka on apaut sama kuin keskustasta pyöräsiltoja pitkin, mutta tuossa Tour de Tuirassa on muuttujana mukana se, että voi vielä törmätä mielenkiintoisiin ihmisiin matkallaan. Ja minusta on tunnetusti mukava porista ihmejuttuja, ihmeellisten ihmisten kanssa :)
Saas nähdä, mitä sitä tänään. Jonnekin kylille kai sitä on kuljailtava. Nyt vois viritellä sitä suhdepuoltakin… tai ehkä otan vain Kaossilatorin mukaan. Mahdollisuudet ovat moni/naiset.