Viime lauantaina (16.10.) oli tämä hetkistä odotetuin kun kaveriporukalla lähdettiin kiertämään kauan suunniteltua maakuntakierrosta, matkakohteina eri baarit, pubit ja räkälät, joita tämä Ouluna tunnettu paikkakunta pitää ympärillään. Aamu starttasi puoli ysin maissa kun Harri soitteli naapuritalosta että herää, saatana!
Otin videoblogipätkiä pitkin päivää ja ensimmäisen siinä heränneenä kun olin sovitellut kauluspaitaa ja pikkutakkia ylle.
Kaarakainen oli myös jo Harrilla ja siitä ei kulunut montaa hetkeä ku Little Green Bag -biisin tahdittamina sujahdettiin Hilkkiksen ja Terhin kyytiin tilataksiin ja korkattiin herrasmiesmäisesti yhden tähden jallut. Olin jotenkin ennakoinut, että tämä kyseinen aatelisherkkunakin tunnettu juoma olisi se päivän epistolan pääteema.
Aamun aloitusbiisinä kuunneltiin Metallican Ecstasy of Gold ainakin 3 kertaa ennen Sarkkaa. Sarkassa nautittiin oluet ja pidettiin Gary Sinisen kuvaa pöydän keskustassa ja juteltiin niitä näitä ja odoteltiin Jumppa-Timppaa, joka ei sitten venähtäneen edellisillan jälkimainingeissa koskaan Sarkkaan saapunut.
Vaan saapui se sitten seuraavana etapin varrella olleeseen Pub Merikulmaan Tuirassa. Siellä taidettiin lahjoa Harria tämän 30-vuotispäivän johdosta (joka oli itseasiassa 20.10.) ja saatettiin juoda yhdet oluetkin.
Seuraava etappi oli nimeltään jotain mitä en muista, mutta se sijaitsi Kellossa. Ja sitten Haukiputaalla. Jäälissä. Kiimingissä. Yli-Kiimingissä (skipattiin Pudis), Muhoksella, Tyrnävällä, Limingassa ja lopuksi Heinäpään Heinäkengässä.
Heinäkengästä sormet hyisessä yössä jäätyen vaelsin keskustan numerobaariin nelivitoseen kun muu porukka katoili kuka minnekin ja minä soittelin yhdelle kivalle tyttöselle, että missä liikkuu ja numerossahan se siis oli ja sinne itsekin suuntasin. Kummasti pääsin jonon ohi röyhkeästi puku päällä mitään sanomatta. Varsinaisia muistikuvia numerosta ei ole, lukuunottamatta Alamaailman vasarat -nimisen orkesterin TRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT -ääntä. Kannatti maksaa 7e sisälle.
Tyttösen kanssa otat vastakkain siinä nojailtiin ja jotenkin kummasti päädyttiin taksitolpan kautta samaan osoitteeseen ja pitkästä aikaa oli ehkä maailman paras herääminen; nätin tyttölapsen kasvoja tuijotellessa :)
Sunnuntai meni siinä että käytiin tyttösen kanssa Raxissa syömässä pitsaa och saladia, iltasella leffassa katsomassa Mr. Nobody -niminen raina ja tyttösen bussipysäkille saateltuani kävelin sellainen virne päällä Toppilansaareen kotio, että olin kävellä onnessani mereen tuossa viimeisen pyöräsillan tienoilla.
Maanantaina iskivät sitten jälkimainingeissa niin lauantain pelkotilat kuin 40-asteen kuumekin. Oli melko visuaalista ja hetkittäin älyttömän siistiä ja älyttömän pelottavaa, mitä loihti liian kuumassa muhiva kaurapuuro korvien välistä näkökeskuksen tulkittavaksi. Jossain hetkessä istuin muka junassa, kunnes metsän rajasta katsoi hirvi, jonka pää irtosi ja verta vuotavana ui astraaliomaisesti junan ikkunan läpi tollottamaan meikäläistä silmästä silmään ja välillä peppuroin unen ja todellisuuden rajamaille käydessäni keskustelua jonkun vanhan filosofin kanssa.
Aamusella kuumemittari näytti +36.6C ja päätin että töihin sitten vain. Pyörämatka oli hyvin Hoffman-tyylinen ja tuntui että matka kesti tunnin vaikka työpaikalle päästyäni kellon saapumisajasta miinustettu lähtöaika väitti 12 minuuttia. Ja vielä sateella, vastatuulessa ja heinäsirkkojen keskellä (okei, viimeinen liioittelua).
Työpäivä menikin aika munille, milloin tuntui, etten saa happea, ja milloin että saan sitä liikaakin ja meinasi taju lähteä (hyperventilaatio, tuttu armeijasta) ja työpäivän päätteeksi piti revertoida kaikki muutokset koodista kun koeajossa tuli pelkkää punaista.
Nyt on jo ihan pirteä olo, eiköhän se vastustuskyky tästä taas kovene; sinnillä kun munamankelilla sinkuttaa töin ja kodin väliä.
Huomenna on firman Halloween-bileet ja multa puuttuu sekä mielikuvitusta että naamiaisasua. Ehkä olen vessapaperimuumio, ehkä en.
Ja huomenna näkee sitä tyttöä :)