Olen viime aikoina miettinyt vapaa-ajalla yksinäisyyttä ja sitä, miksi se yleensä koetaan negatiivisena asiana. Ihminen on väitteiden mukaan luotu toimimaan ryhmässä, kaksikin ihmistä jo muodostaa sellaisen. Itse valitsin yksinäisen tien, lopulta, keneltäkään kysymättä ja asioiden todellista painoarvoa miettimättä. Minulla on sellainen tapa. Keskityn liikaa päämäärään ja etenen sitä kohti päättäväisesti kuin höyryveturi. Jossain vaiheessa, yleensä matkan päämäärää lähestyessä alan pohtia tekojeni seurauksia ja tapahtumia aiempaa syvemmin, useammalta kantilta ja päädyn yleensä siihen huomioon, että tein kamalan virheen.
Olenkin nyt miettinyt, teinkö virheen kun päätin olla yksin. Satutin monia ihmisiä ja tärkeintä kaikista siinä samalla, tuijottaen horisonttiin, että eiköhän tämä tästä unohdu ja kaikki muutu kaikille vielä paremmaksi, ennemmin tai myöhemmin. Unelma kuolemattomuudesta, siitä ettei ole lopulta vastuussa mistään, että millään ei ole mitään merkitystä jos mietitään suurta kokonaiskuvaa.
Kaikella kuitenkin on merkityksensä, vaikutuksensa niin itse tapahtumiin kuin osallisiin, kuin myös tekijäänsä. Jokainen kehittyy, mutta päätöksien todellinen painoarvo määräytyy kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja jos polku lähtee liian aikaisin kohti väärää suuntaa, onko jälkeenpäin tehdyillä muutoksilla niin suurta painoarvoa? Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa.
En tiedä lukevatko oikeat ihmiset näitä juttujani, mutta tahdon sanoa, että olen vilpittömästi pahoillani. Jos mahdollista, koetan muuttua empaattisemmaksi ja muut huomioonottavaisemmaksi yksilöksi, jo senkin takia että se tuntuu olevan sitä millaiseksi ihmiset erotellaan muista eläimistä. En sano, että muutos tapahtuisi yhdessä yössä, mutta päivittäisillä tapojen muutoksella pyrin päivittämään itseäni vähän enemmän ihmisenkaltaiseksi olennoksi. :)
Enivei, olo on ollut kevyt ja hyvä, etenkin nyt uusien töiden alkamisen myötä. Työkaverit vaikuttavat mukavilta ja projektit hallittavilta ja mielenkiintoisilta. Torjuin tarjotut kuntosalilipukkeet viime maanantaina (4kpl / kk), mutta ajattelin ottaa niitä huomenissa, sillä mitä haittaakaan siitä on jos käy nostelemassa puntteja kerran viikossa? Kämpällä on 4kg käsipainot, mutta niillä nyt ei kovin montaa nostosarjaa keksi tehdä. En ainakaan minä.
Uuden työpuhelimen ja -liittymän sain, ensiviikolla käyn varaamassa hammaslääkäritarkastuksen keskustan hammaslääkäriltä (en tiedä vielä tarkkaan, miltä) ja varaan erälleen työterveyslääkäriltä työhönsaapumistarkastuksen. Hammaslääkärissä olen käynyt viimeksi 10 vuotta armeijan helläkätisellä orangin herkkyydellä varustetulla varuskuntahammaslääkärillä, saa nähdä onko kipuherkkyys vielä sitä mitä muistelen sen olevan. Jos porat ovat samassa huoneessakaan, niin valkoinen väri välkkyy näkökentässä. Onhan se hauskaa jos edes yksi tunne on säilynyt nuoruusajoista pirteänä ja voimakkaana, joskin sitten negatiivinen ja turha.
No, jos minusta ei löydy syöpää, mahdollisuutta aivoverenvuotoon tai muuta vastaavaa minoriteettista vajavuutta, niin kaikki on plussaa. Voin taas hymyillä siten että hampaat näkyvät; kuten ahma :P