3. päivä kuluvaa kuuta koitti se lähdön konkretisoituminen kun meikäläinen nappastiin Opelin kyytiin Oulun rautatieasemalta ja meikäläisen säkällä mukaan ottamat mp3-levyt pistettiin ämyreistä soimaan. Hyvin pian lähdön jälkeen ne myös kytkettiin pois soimasta, jengi ei tykännyt In Flamesista sen paremmin kuin Underworldistakaan. Jaakko Teppoa kuunneltiin joku ralli, mutta sekin oli live-versio ja hyvin nopsaan se valmiiksi naurettu vitsikimara rupesi henkisesti oksettamaan.
Iltasella saavuttiin Jyväskylään ja etsittiin Omppuhotelli, joka löytyikin kivan vaivattomasti ja sen vierestä parkkitalo, jonne auto vietiin yöksi pilttuuseensa. Käytiin kaupassa ja Tiina osti vegaanin herkkua: kinkku-ananas-pastaa ;). Juhon ja Henkan treffasin Gigglin’ Marlinin kattoterassilla ysin jälkeen ja hyvät jutut oli, semmosta tavan höpöttelyä ja huonojen vitsien kertaamista ja pänttäämistä. Jari Sillanpään serkku ei lämmennyt mun Jari Sillanpää -vitseille. Kerroin niitä silti. Paska kierre, sano Pierre.
Aamusella käytiin Forexilla vaihtamassa euroja vaihteleva määrä dollareiksi ja olipa ihanan silosia ne dollarit. Ei olleet rutussa ja kokaiinijämissä kuten leffoissa monesti ne esitetään. Eipä sillä, tullissahan semmosista maksuvälineistä vois olla vaan riesaa, että siinä selitellä että ikinä en oo tämmösiä harrastanu ja silti on dollareissa hirmuset jäämät jonkun Huumeveikkolavin imurointisessioista.
Aamusella jatkettiin Helsinkiin ja saatin sompailtua pienen riemurallin jälkeen Vuosaareen Jaakon tädin ja tämän perheen kämpälle Aurinkorantaan. Kaljaa piti heti saada kun oli rantsu vieressä ja sitähän käytiin Siwasta hakemassa ja sitten mentiin rantakallioille (hieman tosin piiloon katseilta) oluen ääreen – paikallisten juomakulttuuri ei tainnut ylettyä rantsuun, ainakaan kukaan muu ei ollut kuppostamassa, siksipä piilopaikan valinta hieman syrjemmästä. Viitisen kaljaa taisin siinä mr. Sandelsia kurkkuuni kaadella ja kuvailin jotain merilokkeja ja joutsenia ynnä sokerimuurahaisia. Kyllä luonto on kaunista.
Yön nukkuilin tätösen parvekkeella selkä mutkalla omia aikojaan löystyvässä riippumatossa ja väistelin kissojen puskuyrityksiä kaiken tarmoni mukaan, eli en kovin hyvin. Aamusella sitten herätessä henki meinas vähän vinkua ja silmät punottaa, mut hengissä selvisin reissuun kuitenkin. Hurauteltiin metrolla aamusella edelleen Helsinki-Vantaalle ja Niilo se sieltä tepsutteli pienillä töppösillään kuten myös Tourne-Teemu ja olipa sitten koko iloinen kööri kasassa. Pommi-sanan ääneen sanomisesta oli jotain väärin ymmärrettyä komiikkaa, mutta muuten turvatarkastuksesta ja muista mentiin hienosti läpi.
Mut ens kerralla otan mukaan tiukemmat housut tai metallittoman vyön vähintään, suht nolo on poustailla SA-INTin vihreissä kalsareissa kännykät ja muut metalliroinat kourassa housut kintuissa metallinpaljastimen takana.
Lentoreissu Kieviin kesti sen puolisentoista tuntia ja siinä ei sen ihmeempiä tapahtunut. Iltasanomia luin ja vedin naamaan kylmiä lihapullia runsaalla suolalla ja pari vakuumipakattua porkkanaa ja kurkkusiivua. Kahvi oli pahaa.
Kievin kentällä ilmanala oli huomattavasti jo lämpimämpi kuin koto-Suomessa, hiki pukkasi kasvoille jo terminaalissa, vaikka autolla kyyditsivät lentokoneelta terminaalille. Täyteltiin yleisen sekamelskan vallitessa departure-lappuset ja söhräsin sinne pari typoakin, jotka kuitenkin lahjakkaasti sain hyväksytysti läpi venäläisen konekatseisen ahavoitunut kasvoisen virkamiehen lyödessä leimat sekä passiin että departure-paperiin. Pauno-Teemu hoiti meille mallikkaasti bussikyydin keskustan tuntumaan ja siitä olikin sitten kiva kulttuurishokki kävellessä hostellia kohden kun jo asemalla meitä tervehti toiskätisten kerjäläisten ja räjähtäneiden autonromujen iloinen paraati.
No, hostelli löydettiin ja välillä kietaistiin jääteetä naamarin taa ja ihailtiin kunnioituksen (tai kapitalismin) kiille silmissä kun kioski myi puolen lekan vodka-pulloja 2 eurolla (20 hrv). Hostelli ei oikein vakuuttanut, kun jo hissi vaikutti pahaenteiseltä. Tämä kuitenkin oli luksusta näin jälkikäteen ajatellen, sillä muissa matkalle sattuneista hostelleista puuttui tämä nariseva vertikaalinen ylellisyys täysin. Jostain kumman syystä hostellit sijaitsivat muuten järjestään ylimmissä kerroksissa. Kyllä reisi- ja pohjelihas saivat harjoitusta tuolla reissulla.
Yaroslavin kadun varressa oli niin safkalat kuin riipomispuistotkin kivasti hollilla, ja metrollekaan ei ollut järin pitkä matka. Oli muuten kuumottavimmat liukuportaat Kiovassa evör tuolla metrossa. Nousu tahi laskeutuminen kesti kännykän sekkarin mukaan 4min 18s. Ja kulmakin oli jyrkempi kuin 45-astetta. Vähän joka kerta mietti millaisen domino-efektin ja kansanmurhaajan maineen siellä saisi helpolla :x
Muiden reissaajien kanssa ei oikein juteltu; vastapäisessä huoneessa majaili kaksi suomalaista, Salosta kotoisin olevaa reissaajaa, mutta nämä tuntuivat olevan päissään koko reissun ajan, eikä oikein voi sulkea pois muidenkaan substanssien käyttömahdollisuutta, tietämystä ainakin ko. jutuista tuntui löytyvän sellaisen maanisella katseella varustettuna :] – no, kukin tavallaan, ei heistä riesaa ollut missään vaiheessa. Samassa huoneessa majaili myös tanskalainen Estrid, joka oli ensimmäistä kertaa reissaamassa hänkin ja joka innokkaasti lähti meidän mukaan kaljalle tahi sight-seeing-kierroksille jos sitä pyysi; muuten se tuntu vaan lukevan jotain kirjaa aamusta iltaan siellä hostellilla.
Trainspotting-mestat löytyi hostellin lähistöltä, kuten suurempikin puisto, jossa oli jopa penkkejä pistetty että jengi sai lepuuttaa jalkojaan matkailun ohessa. Kaljaa sai kioskeilta aamuysistä yöneljään (vähintään) ja hinnat olivat Suomi-tasoon nähden ihan naurettavat. Paikallinen ”slavuditz” -olut maksoi 4hrv (40 centtiä) ja tuontioluet 6-10hrv. Pauno-Teemun ilme oli hyvä kun tilasi 8 kaljaa koko porukalle ja hinnaksi muodostui häkellyttävät 28hrv (eli 2.8e) ja kello oli jo yli kahden. Eipä onnistu Suomessa tämä! :)
Sai sieltä purkkaa ja sipsejä kans, ynnä outoja pekaanisnickersejäkin, että ihan densoiluksi ei mennyt – vaikka kovasti yrittikin :x
Tshernobylin reissu lieni se kokonaisuudessaan odotetuin reissu (ja samalla kallein, 140e) ja sinnehän lähdettiin ihan mukavan köörin kanssa päähostellilta. Minä olin siinä halko silmä kulmassani ja piruilumielessä ostanut edellisenä päivänä vaatekaupasta ihanan kommunismin punaisen kauluspaidan retkeä varten ja puin toki ylle aamusella. Kokonaisuutta koristivat mustat reisitaskuhousut ja punaiset lenkkarit ja kirsikkana sokeripalan päällä mustat pyöreälinssiset Leon-malliset aurinkolasit silmillä.
Mitä tapahtuikaan Pripjatissa, siitä saatte lukea seuraavassa takaumassa; nyt alan siirtämään musiikkia luuriin jotta ei tarvitse loma-biisejä kuunnella enää Iisalmen reissulla.
Tsäp!