Tiivistäen: eksyin Pripjatiin vajaaksi tunniksi vailla geiger-mittaria, mutta elossa selvisin pois onneksi.
Otin tosiaan lopputilin työpaikastani, koska työtehtävät olivat mahdottomia tehdä ja melkoista tervanjuontia tuntui olevan muutenkin; otin siis koeajan oikeudekseni lähteä kävelemään ja työkkäri tarvitsisi nyt ”hyvän” syyn, jotta karenssiaika ei ponkaisisi 90 päivään. No, tässä on onneksi jo uutta työmaata pukkaamassa syyskuussa, tosin se kestää vain hetken aikaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Mummo kuoli tosiaan sillon kun olin reissussa, ja käytiin hautaamassa se sitten heinäkuun lopulla. Sukulaiset oli kaikki paikalla (alta kymmenen siis) ja naapureita ja kylänmiehiä, jotka mummon tunsi. Aika koruton tilaisuus ja muistotilaisuus, metsäpirtillä käytiin safkalla ja kahvilla ja muisteltiin siinä mummoa koskevia juttuja. Otin kuvan kärpäsestä äiten pokkarilla. Hautausmaalla ei ollut kahta varista, vaikka odottelin että olisi ollut — ukin hautajaisissa nimittäin oli yksi :)
Sitten ihan kirkkaalta taivaalta, äite soitteli pari viikkoa sitten tiistaina että isä on KYSissä, aivoverenvuodon takia tarkkailtavana. Vähänhän se kolautti, että oho. Viime viikonloppuna käytiin moikkaamassa isää äiten ja Villen kanssa ja ihan kondiksessa se tuntu olevan, ihmeen ilosena ja virkeenä. Äite oli sitten lueskellut tuosta etenkin oikeaan aivolohkoon kohdistuvasta paineesta ja verenvuodosta, että se saattaa tehdä immeisestä näennäisen pirteän. No, äsken kun soittelin niin siellä se jo tuskasteli miten puut mätänee metsään jos ne makaavat siellä talven yli. Että oma on itsensä, taas. :)
Ville ja Piia meinas viime viikonloppuna, että tulevat käymään Oulussa nyt tänä vloppuna, vaan eipä noista ole yllättäen kuulunut mitään. En jaksa siivota, jolleivat ole tulossa. Kun vähän laiskottaa.
Tämmöstä.