Masennus on pitkäaikainen tuttava, monesti jopa loppuelämän, vierellä tai takana kulkeva kumppani.
Pahin terä lienee taas tylpistetty tältä erää, mutta tämä vuosi tuntuu muovautuvan sitten kuitenkin raskaammaksi miesmuistiin. Suru tulee lähelle ja suru tulee aina uudestaan. En oikein tiedä, mitä sitä uskaltaisi enää loppuvuodelta odottaa saati uudelta vuodelta toivoa.
Ikävä on masennuksen ohella pitkäaikainen kumppani.