Joulukuusta en suuria odotuksia täyttyväksi ennakoi, kulunut vuosi on sisältänyt joitakin onnistumisia, mutta kyllä vaakakuppi tämän vuoden osalta on valitettavasti negatiivisella. On ollut masennusta, uupumista ja elämän merkityksen kokonaisvaltaista ihmettelyä ja pohtimista, miksi täällä on pakko vuodesta toiseen kitkutella?
Itsetuhoisuutta ei ole, mutta kun katsoo miten maailma makaa – velka lisääntyy valtiollisella tasolla koko ajan, eriarvoistus työssä olevien ja työttömien, keskituloisten ja köyhien välillä kasvaa koko ajan ja sitä myötä ihmisten epämukavuustekijät, jotka luovat syvempiä kuiluja eri tuloluokkien välille, Ukrainan sota ei vaan ota päättyäkseen, ja mitähän muuta… noh, kokonaiskuva ei kovin ruusuiselta näytä, ehkä korkeintaan tulehtuneen vyöruusuiselta.
Olen yrittänyt tehdä vapaa-ajalla mahdollisimman vähän. Koska muuten kuormitun, ja uuvun. Jotain toki pitää tehdä, että säilyisi se pieninkin innostuksen kipinä olla ylipäätään olemassa ja hammasrattaana yhteiskunnan palveluissa, tuottamassa edes hieman positiivista kitkaa apua tarvitseville.
Olla syy jonkun toisen olemassa oloon ja elämään.
Katellaampa miten loppuvuosi muotoutuu.