Jooh, on mennyt alakuloisissa tunnelmissa kulunut kuukausi – pääasiassa olen majaillut mökilläni latailemassa akkujani. Oulussa pitäisi käydä sen verran, että laittaisin siellä sähköskootterin akun sisätiloihni talveksi (ja muistaisin pistää liikennevakuutuksen skootterin osalta talveksi pois).
Mökillä pitäisi mersun akulle tehdä sama tempaus, varulta.
Ja omalle päälle sama homma, sitä ei onneksi tarvinne irroittaa, mutta raskaat asiat pitäisi pystyä siirtämään toisaalle, että voi keskittyä omaan hyvinvointiinsa vaihteeksi, eikä aina kaikkien muiden.
Ei masenna, mutta väsyttää koko ajan. Voimavarat ovat käytännössä siinä, että jaksan syödä, juoda, ulostaa ja virtsata. Mitenkään kaunistelematta, kaikki muu tuntuu olevan semmosen näkymättömän mutta paksun harson takana, ikäänkuin jokapaikkaa peittäisi sankka hämähäkin verkko, mutta itse lukkeja ei näy onneksi missään.
Vuosi vuodelta nämä kaudet on aina vain syvempiä ja tympeämpiä.
Ehkäpä se tästä taas, ajallaan.