Käytiin ystäväni Martin kanssa ajelemassa ympäri Suomea, kuten suunnitelma oli.
Tosin koko reissu oli tyrehtyä ennen alkuaan, kun matkustusvälineeksi uumoilemani mersu päätti hysähtää jälleen kerran lähtöruutuunsa – ilmeisesti bensapumppu rikki, ja tämä sitten syö akun myös tyhjiin nopeasti. Tällä hetkellä ruudussaan siis makaa johtotähti, jossa on sekä bensapumppu rikki, että akku tyhjä. Kiinnostus korjaamiselle on 0%.
Matka kuitenkin käynnistyi sitten vaihtoehtosuunnitelman kautta, Martin äidin bemarilla. Ehkä hyvä niin, ettei mersu hyytynyt korpitaipaleelle kesken matkan, ja bensan kulutuskin pysyi bemmillä maltillisemmilla luvuilla: 5.2l/100km.
Ensimmäinen pitstop meillä oli Paavolassa, lähellä Liminkaa. Siitä jatkettiin kohti Lappajärveä, jossa käytiin ihan rannassa pällistelemässä ja ihmettelemässä ohimennen läpikulkumatkalla(?) olleita hippejä. Raamattuvyöhykekin tuntui alkavan niiltä sijoilta, sen verran isoilla kirjaimilla oli talojen seiniin kirjoiteltu raamatun fraaseja ja muita idiomeja.
Lappajärveltä suunnattiin fiiliksellä Etelä-Pohjanmaalle, käytiin Alajärvellä kaupassa ja alettiin miettiä ensimmäisen yön majoitusmahdollisuuksia. Hankasalmelta piti löytyä Googlen mukaan leirintäalue, mutta löydettiin vain epämääräinen autopurkaamo keskeltä metsää; ei jääty kyselemään telttailumahiksia tämän tonteilta, vaan arvottiin seuraavaa majapaikkaa, joka oli kaikista maailman paikoista Kyyjärvi -nimisen paikan camping.
Noh, ei ollut vaihtoehtoja ja yöpyminen autossa ei huvittanut kumpaakaan, joten kokka kohti Kyyjärveä.
Kyyjärven camping-majoitus osoittautuikin kivaksi paikaksi; omistaja oli pyörittänyt paikkaa vasta 1.5kk ja varsin hippimäisin ottein rahasti 10e / yö / telttapaikka, eli ei halpa muttei kalliskaan, kuten matkan edetessä saimme huomata. Lämpötolppa löytyi, ja sauna ja uintipaikka, sisältyivät hintaan. Omat aamupalat ja eväät luonnollisesti meillä.
Juhannus siinä ”juhlittiin” leirintäalueella, käytiin päiväseltään lähellä olevassa Karstulassa tutustumassa mm. näkötorniin Kirkkovuorella ja vanhaa puukirkkoa käytiin katselemassa.
Kyyjärvellä vietettiin kaikkiaan kaksi yötä, ja jatkoimme kohti Savonlinnaa seuraavaksi. Olavinlinna oli valitettavasti jo siltä ehtoolta suljettu (taisi olla lauantai?) ja päätimme etsiä seuraavaa leirintäpaikkaa lähimaastosta; kaikkein epätodennäköisin sattui ja ekaan majoitusmestaan oli majottautunut hervoton määrä jotain pedigree-koiria omistajineen ja sinne ei mahduttu.
Suunnattiin Kerimaan Golf-leirintään, jossa samanmoisen lämpötolpan, WC:n ja suihkun ynnä helekkarin lämminvetisen poukama-uimapaikan välittömästä läheisyydestä löytyi 5e / yö / telttapaikka majoitukset. Täällä lyötiin respasta myös 20l vesitonkka matkaan, kas kun paikallinen pohjavesi oli varsin rautapitoista / maistui oudolta.
Täällä vietettiin myös kaksi yötä ja käytiin päiväseltään moikkkaamassa Tonia, Jenniä ja Jennin muksuja (joiden nimiä en muista) Kerimäellä. Kerimäen puukirkkoakin käytiin ihmettelemässä ja syömässä pariinkin otteeseen (kahden eri päivän aikana tosin) paikallisella ulkoilmaterassilla safkan tapaista.
Hytermä-niminen luontosuojelualue / saari käytiin myös soutuvenholla tyyppaamassa, Martti kehui sen olevan varsin vaikuttava paikkana ja sitä se kyllä oli – myllynkivistä oli tehnyt yksi mies varsin vaikuttavia monumentteja saaren täyteen mitä mielikuvituksekkaimpia rakennelmia.
Kerimäeltä jatketiin satunnaisuusmoottorin siivittäminä pikkutietä pitkin sinne minne nokka osoitti ja yllätyimme ykskaks siinä reissua tehdessämme, että mitä hittoa, Imatra 22km. Oltiin paljon enemmän idän suunnassa kuin oltiin ajateltukaan. Tästä vähän kauhistuneina (kyllä) suuntasimme Ruokolahden suuntaan, josta löytyikin vallan mainio leirintäpaikka, jossa saimme yksityiskäyttöön saunan (jonka pihalle löimme telttamme).
Ruokolahdessa vietimme erälleen pari päivää, ja käytiin Imatrallakin sitten kaikesta huolimatta piipahtamassa. Siellä mursin poskihampaastani palasen jäätelöä syödessäni. Ihastelimme myös Valtionhotellia ja sen välittömässä läheisyydessä padon korjaustöiden vuoksi valtoimenaan ärjyvää Imatran Vuoksea (koskea).
Ruokolahdelta aikanaan jatkoimme vielä Juvalle leirintään, ja sieltä vielä Kuopion opastetulle kaupunkikierrokselle Puijon tornin kautta, matkaoppaanamme oli Martin salsa-ryhmästä tuttu ystävä, Mari.
Paljon oli Savon pääkaupunki muuttunut 20+ vuodessa, kun siellä viimeksi käppäilin. Oli siellä vielä vanhojakin mestoja paikoillaan, kuten Kallaveden rannassa majaileva Albatrossi.
Sittenpä tuota ei keksitty enää mielenkiintoisia paikkoja Kuopion ja Oulun väliltä, ja hurautettiin yksissä tuumin Ouluun illan päätteeksi. Varsin mainio reissu oli, 7 päivää kaikkiaan: torstaista torstaihin. Tuli siinä samalla reissun alkumetreillä vartuttua taas yksi ikävuosi lisää, 41 on mittarissa tällä hetkellä.
Pitää kirjoitella paremmin vielä paikkoja auki, uskomattoman työlästä oli muistella näinkin yksityiskohtaisesti reissun pääpiirteitä. Uh oh.