Kuvan mukaiset kuulokkeet laitoin pitkällisen pähkäilyn perästä. Aiemmat JBL:n BT05-kuulokkeet tulivat jo vuosi(a) sitten tiensä päähän, kun astuin niiden päälle, näiden ollessa olkalaukussani lattialla. Musiikki kuului välillä ok, välillä vain oikeasta kuulokkeesta.
Koetin kolvailla kondikseen, onnistumatta. JBL:ssä oli tosi hyvä soundi (siis alkujaan) mutta ne olivat tosi kasarin näköiset, eikä silleen hipster-kasarilla tavalla, vaan semmoisella Robocop-tyylillä, jos Murphyn sotisopa olisi tehty alumiinipellistä. Venäjällä. Päissään. 4-promillea. No, tajuatte.
Ajattelin että bt-kuulokkeiden pitää olla ennenkaikkea miellyttävät päässä, hyväsoundisuus on subjektiivista, joten menen monesti sillä mitä sattuu olemaan. Roiskeveden kestävyys plussaa. Noh, siitä en ole varma näiden kanssa, mutta muovia on sen verran runsaasti materiaalina, että ihme jos nämä saa kosteudella pilattua.
Hinta. 39,95e alkujaan; loppuerätarjouksessa Cittarissa 15 euroa. Ja vielä emmin tämänkin sijoituksen kanssa viikon, kunnes astelin Raksilassa sijaitsevaan City-Marketiin, rullailin alakertaan ja kävin noukkimassa yhdet kuulokkeet mukaani.
Tähän mennessä kuulottimet eivät ole tuottaneet pettymystä. Akkukestoksi lupaillaan 12h ja kerran olen ladannut (3h alkulatauksen jälkeen). Ääni ei pätki, kuulokkeet pysyvät päässä jos ei äidy mossaamaan valtoimenaan. Kestävät vettä, soivat viikon käytön jälkeenkin aivan mainiosti.
Äänenlaatu, kuten sanottua, on kokijasta kiinni ja minusta nämä ajaa asiansa mainiosti. Jos käytän verrokkina ekan Walkmanini oransseilla korvapehmikkeillä varustettuja kuulokkeita, niin nämä ovat arvoltaan ehkä 8 ja ne 2.
JBL:t ehkä 8,5.
Muusta elosta: vuokrattiin Star-elokuvateatteri tänään yksityisporukalle käyttöön illaksi ja katseltiin aasialainen leffa, Mother. Yllätyin. Sikäläiset tekee niin kaunista kuvaa rainoihinsa, että alahuuli väliin väpätti ja välillä päästeli päältään naurunkaltaisia soundeja.
Kyseessä ei ollut varsin mikään feelgood-movie, ja meikäläinenkin yllätin itseni nauramasta niissä raa’immissa kohtauksissa, ääneen. Noh, salissa olijat toivottavasti tuntevat minut ja tapani oudot, joten hällä & väli.
Kesälomaa kait täsä sitten odotellaan; tällä viikolla on tieten tuo Helatorstai, eli vapaata töistä. Perjantaina on suunnittelupäivää kuulema Hietasaaressa sijaitsevassa Villa Hannalassa. En tajua, miten se voisi olla Hietasaarta, kun se on tässä Toppilansaaressa, alta 200m päässä tästä missä nytkin naputtelen tätä mekaanista näppäimistöäni.
Oon vieläkin ja edelleen, jos mahdollista, päivä päivältä vain enemmän rakastunut. Ja se on ihana tunne, se. VIelä, kun tietää, että se toinenkin rakastaa minua, niin se on jo euforista, se.