Jaha, se on taas viikkoa juhannukseenkin. Jostain syystä juhannuksesta tulee aina mieleen vuoden 1999 juhannus. Silloin, se hetki joka tulee aina mieleen sijoittuu tosin kahta viikkoa ennen juhannusta olevaan hetkeen, siinä jännättiin Lotan (olikohan se Korolainen?) kanssa, että eipä ole kuin kaksi viikkoa enää juhannukseen, kylläpä jännittää kun samalle mökille oltiin Nilsiän Tahkovuorelle menossa. Istuttiin Iisalmessa jäähallin viereisellä penkalla ja kateltiin kun Juho pelaili potkupalloa. Oli semmonen ihan nätti sää, ei hirmu kuuma muttei kai kylmäkään; aurinko paistoi.
No, juhannus sitten saapui ja muistaakseni roudattiin meikäläisen äänentoistovehkeetkin mukaan kun Kauppisten Hiacella ne sai mukavasti kyyditettyä. JVC:n vanhaakin vanhemmasta viritinvahvistimesta nupit kaakkoon ja Jamo-d265c -kajarit vietiin pihalle. Tai hmm, nyt en olekaan aivan varma tästä, saattoi ollakin vasta seuraava kerta kun oltiin siinä Kuuselan mökissä. Tällä kertaa saatto olla ne Jontan mökäkamat, ja niimpäs perkele olikin, kun nyt aktivoitui joku muistisolu aivosta!
Ihme memento-leikki tuli nyt tästä, rupesin just muisteleen oliko mulla sillon se kori vaniljasiideriä vai seuraavana; kyllä se tais olla sinä ensimmäisenä kuitenkin. Eli, mulla oli Olvilta kori vaniljasiideriä, ja jengin paljouden vuoksi (jota ei loppuunsa edes ollut paljoa: minä, pasi, lotta, juho, jontta, henri, juiki ja kävikö antti jossain vaiheessa?) Siis silleen ei paljoa, että seuraavina juhannuksina Tahkolla jengiä oli aivan vitusti lisää kun jengi alko pariutua jne.
Niin se vaniljasiiderikori ei mahtunut pakkaseen ja sitä piti juoda lämpimänä. Ei mikään makunautintoa parin ensimmäisen potelin jälkeen. Olikos muuten Kimmo mukana tällä reissulla? Tuli joku ihme flashback suihkusta, patjasta ja uhkailusta mieleen. :D Vittu, kun tosiaan ollaan kahdesti käyty tuolla Kuuselan mökillä ja välissä oli vuosi toisaalla, lähempänä Tahkohotellia (joka sekin on yksi parhaista juhannuksista, nyt kun ajattelee).
Tähän vuoden 1999 juhannukseen kuitenkin takaisin. Olin silloin ensimmäistä kesää Oikeissa Töissä Olvilla ja rahantunnossani päätin ostaa Alkosta jonkun putelin, jota en ollut aiemmin ostanut (ostin muutakin, muista kaupoista, etten pelkästään alkoholilla juhlistanut tätä työpaikkaani ;P) ja päädyin ostamaan banaanilikööriä. Virhe! Ostin myös 0.7l Leijona-putelin. Siinä sitten toisena juhannuspäivänä, joka sattui vielä olemaan meikäläisen synttäripäivä (24.6.) sain sellaisen idean jo hyvinkin suuresti lämpimään vaniljasiideriin vittuuntuneena, että etsin ison tuopin, pistän siihen Leijonaa, banaanilikööriä ja omenamehua.
Tuoppihan löytyi, kuten varmaan kaikista hyvinvarustelluista juhannusvuokramökeistä ja kokoa oli kiva 0.6l. Sinne Leijonaa pohjalle hupsis hei, roiskahti ainakin puoli tuoppia, perään banaanilikööriä lor-lor-lor ja perkele, nyt oli jo lasi täynnä ja piti hörppiä vähän vajummaksi että oli tilaa sille omenamehulle. Hips hips, juomasekoitus oli valmis ja ajattelin siirtyä pihamaan puolelle nauttimaan sekoituksiani auringon paisteeseen.
Jätkät grillaili siinä rappusella ja osa vilvoitteli saunan jäljiltä, ja jotkut istu rantatuoleissa autotien varressa esittelemässä kiveksiään turisteille.
Minä menin heittämään tikkaa.
Päätin, että heitän 5 tikalla ykkösestä kymppiin (aloitetaan numerosta 1, jos tulee osuma, heitetään numeroa 2 jne. jos taas ei tule osumaa, se koitetaan saada) ja vielä siten, että otan aina hörpyn tuopista kun saan osuman. Ykkönen tuli heti, tosin se meni pahvin ja pellin väliin, mutta taulussa mikä taulussa. Hörppy. Kakkonen ja kolmonenkin menivät kuin varkain: hörppy ja hörppy. Tässä vaiheessa piti röyhtäillä ja käydä kiusaamassa muurahaisia typpipitoisella nesteellä. Nelonen! Hörppy! Vitonen, ei helvetti oo todellista, hörppy!
Siinä vaiheessa en muista tarkkaan enää mitä ajattelin, jos mitään, mutta menin tikkataulun taakse istumaan pehmeälle mättäälle jatkamaan tuopin sisällön juomista, vain huomatakseni että tuoppi oli tyhjä.
Niistä asemista heräsin paria tuntia myöhemmin, Lotan päivällä tekemät kanarisotot rinnuksilta kun kuulin joka puolelta huhuilua, jonka sisältö oli pääosin ”Ruottis! Mikko! Ei kai se tielle oo menny!? Missä se on!?” ja heti kun mietin että ihan vähän lepään vielä, niin Jontta tulee videokameran kanssa potkimaan kylkeen että täällä se on! Ja ensimmäisiä kommenttejakin kysyi.
Haluaisin nähdä sen nauhan, ihan ehdottomasti haluaisin. :)
Minkähänlainen tästä juhannuksesta tullenee.. En vielä tiedä menenkö Suvin kanssa Haapajärvelle vai Julian mökille tämän tutun rymyporukan kanssa, joka koostuu Harrista, Kaarakaisesta, Ruonakoskesta, Masasta, Haurusta ja monesta muusta.
Nykyään on melkein kaikilla kännykässäkin videokamera…