… Erosin kirkosta tänään, varttia yli yhdeksän illalla. (21.13 tarkalleen).
Rupesin miettimään asioita jo jokunen vuosi sitten, kun aikanaan jäi ripari käymättä enkä sitä enää tähän ikään mennessä aio käydä (sanoi Harri mitä tahansa ;) ), ja nyt illan irkkikeskusteluissa tuli mieleen että miksi turhaan enää maksaa kirkolle progressiivista kirkollisveroa, mitään iloa ei ole ollut niistä rahoista (ei ainakaan minulle), joten tehkööt työtään ilman meikäläisen sponsorointia tästä eteenpäin.
Elektronisesti erosin, kuten näemmä tähän mennessä jo yli 100 000 ihmistä, www.eroakirkosta.fi :n kautta.
Ala-asteella tuo uskonnon opetus oli sellaista kristinuskoon perustuvaa pakkopullaa, jossa vuodesta toiseen, juhlapyhästä juhlapyhään syyllistettiin ja hoettiin samat sadut kerta toisensa jälkeen ja ristittiin kädet ja pyydeltiin anteeksi tekoja joita ei oltu itse tehty. Pakko-opeteltiin jotain raamatun säkeitä ja isämeidän -rukousta. Vieläkin muistan yhden näistä säkeistä, jonka ala-asteen neljännellä pikku-ruottiksen päähän painettiin (Kempin kanssa luettiin ääneen sitä paniikissa ennen uskonnon tunnin alkua) ja näin se kuuluu: ”Virta herran vuolas on, kuivan erämaan saa se kukkimaan, minne saapuu matkallaan”.
Eipä siinä, muistan myös ekaluokalla pänttäämäni aapisen runonkin näemmä vieläkin, mutten toistaiseksi ole aikeissa erota Suomesta :D Runo kuuluu näin: ”Mimmin runo: runo on soma, se on Mimmin oma”. Jos runossa oli muita säkeistöjä, olen ne unohtanut. Mutta tuohon nimenomaiseen kulminoituu aika tehokkaasti ekaluokasta muistamani tunnot ja tarinat.
Lyhyellä pitkälle :)