Eletyn elämän sijaan ajattelin kirjoitella tapojeni vastaisesti mitä aion tehdä tulevaisuudessa. Sanokaa sitä vaikka aikuistumiseksi, tai että no ompas omaperäistä (tarkoittaen, että no ei ole omaperäistä) tai mitä vaan, mutta näin nyt teen:
Mää aion tehdä töitä, joista pidän. Tällä hetkellä elämässä vallitsee tyyntä myrskyn edellä, ja voin kertoa tästä faktaa vasta jälkikäteen, elokuun ja marraskuun välillä. Kaikkia osapuolia, joita asia koskettelee, on informoitu. Jälkipyykkiä, jos muodostuu, käsitellään sitten faktapohjalta, vailla itselleni perinteistä tunnepohjaista etukäteisreagointia.
Tämä mystisyys selvinnee siinä teille, missä minullekin sitten aikanaan.
Oma koti ja sen kanssa painivat murheet ja unelmat painuivat taka-alalle keskiviikkona, kun täytin 40 vuotta. Sinne sulivat asunto-ostajan haaveet, kun kadotin ensiasunnon ostajan verohelpotukset ja korkomaksusuunnitelmat.
Tavallaan harmittaa, tavallaan huojentaa, koska tulevaisuus on vaihteeksi sanalla sanoen hyvin epävarma.
Aion silti jatkaa säästämistä ja terveellisiä tai ainakin aiempaa terveellisempiä elämäntapojani. Heinäkuun 4. päivä tulee vuosi täyteen alkoholitta, ja vaikkei se minusta niin ihmeelliseltä tunnu, niin voi pojat ja tytöt, siitä riittää jeesuteltavaa joka kerta kun satun jossain baarissa istumaan.
En ole koettanut varsin muualla istumista suuremmassa mittakaavassa, ihmisten parissa (kuten seurat, kuorolaulanta, antisemitismi tms yleisöhulinat) ja kotonani saan olla varsin rauhassa keskenäni 99.73% ajastani.
Tässä vuoden aikana on silleen totutellut, tottunut, väsynyt ja opetellut vaihtamaan aihetta tai sijaintiaan, jos joka kerta keskustelu meinaa ajatua siihen, että kenties omaa riittämättömyyden tunnettaan, uteliaisuuttaan tai mitä nyt ikinä potevat kanssaihmiset alkavat väsyneinä tenttaamaan, miten koet nyt elämäsi muuttuneen kun et enää juopottele.
Jatkossa en aio enää selitellä että siksi ja sen takia, vaan sanon vain, että tämmönen on nyt elämä minulla, ja sinulla semmoinen mistä toivottavasti tykkäät. Jos tuntuu pöljältä ja vituttaa esim. joka päivä, niin voi harkita muutoksien tekemistä, ettei aina tympisi, mutta minulta on ihan turha tulla kyselemään henkistymisen ja valaistumisen neuvoja – oon ihan tietoisesti lueskellut tässä ihmiselämän varjopuolista, tavannut hartaudella absoluuttisen pahan käsitehistoriaa ja arvomaailmoja (tai niiden puutetta, sic. ) ja funtsinut omaa suhdettani elämään, muihin ihmisiin ja maailmankaikkeuteen.
Edelleen sitä tuntee itsensä aika pieneksi tekijäksi suuremman systeemin sisällä, mutta enää se positio ei pelota niin kokonaisvaltaisesti; ei siellä tahi täällä tarvitse yksin olla, jos ei välttämättä halua yksin olla. Sitä on muitakin aivan yhtä hukassa, ja voimat yhyttämällä, edes joskus, hetkittäin – voi tuntea edes jonkinlaista nihilististä yhteenkuuluvuuden tunnetta tässä kaaoksessa.
Summailuahan tästä sitten tuli, vaikkei pitänyt.
Olisin voinut todeta lyhyesti ja ytimekkäästi, että olen nyt pyrkinyt olemaan kiltti ja avulias, oman jaksamiseni kustannuksella, mutta se tulee jatkossa muuttumaan, ja aion tietoisesti jatkaa kilttinä ja avuliaana olemista, mutten enää oman jaksamiseni kustannuksella, ja aion jatkossa olla kusipäille kusipää.
Kusipäät kaipaavat yhtä paljon empatiaa, kuin yksinäinen halausta huoralta.