Moi, täytin eilen 40 vuotta.
Olen nyt aikuinen. Tai oon kai ollut jo 22 vuotta sellainen, juridisesti.
Nämä pyöreät synttärit muuttuivat luonteeltaan oikeaoppisista reiveistä kotoluolani striimuksi, eli kuvailin parilla kameralla omia muisteluitani verbaalisesti esittäen ja kertoillen, YouTube:n liveen jakaen juttuja.
15 ihmistä oli enimmillään kuuntelemassa ja katselemassa, se on moninkertaisesti enemmän kuin 30-vuotispäivilläni 10 vuotta sitten Rukalla.
Tavoite siis saavutettu sen osalta, jeij. Muutenkin oli vallan mukava, ei mitenkään kiireinen tapa päivittää vuosimuistoja itselleni ja muille.
Tulevaisuus on ihan yhtä epävarma kuin menneisyyskin, mutta kaiken näköstä voi vielä sattua, joten roikutaan nyt täällä vielä hetkinen.
Juhlistin synttäreitäni ostamalla itselleni uuden kameran (Canon EOS m50), sekä LP-levyllisen musiikkia (Blue Öyster Cult – Imaginos) sekä uuden vaateparren: kiltin, Doom 1993 -aiheisen t-paidan ja mustan hurtungin, eli sellaisen kylpytakin ja hupparin yhdistelmän.
Pari berliinin munkkia ostin myös ja litran kaakaota. Jos ei tule alkoholismia, niin diabetes 2 sitten. :P
Miltä nyt tuntuu? Eipä ihmeemmältä. Jotain stressin poikasta koettaa tunkea, mutta se nyt juontuu työkuvioista, eikä ikääntymisestä itsestään.
Loppuun kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanatonta lausetta:
(Aseman divari, The Legend of Eagles c-kasetti)