Höpsistä pussiin taas.
Sain tuossa kaverin kaatopaikkakuormasta pelastettua Kawai FS750 -merkkisen ja mallisen täyspitkän kosketinsyntikan ja etsin siihen vielä varaston pohjilta sopivan 9v / 1500mah muuntajankin. Luulin että siinä olisi jotain särisevää vikaa tai muuta, mutta ei. Suurin ongelma siinä tuntui aiemman omistajan mukaan olevan se, että se on vain vanha. Ja ehkä hivenen isohko.
Mulle siinä oli tärkeintä se, että siinä on sekä IN, että OUT -liittimet MIDI:lle. Meikäläinenhän on siitä jännä muusikko, että en soita musiikkia koskaan missään. Paitsi tietysti kotona soittelen, kuulokkeet päässä ja suitsukkeet palaen semmosia jamitteluita, että Ozric Tentacles ja monet muut jää kakkoseksi. Jeah, right ;)
No vaan niin, siinä ilosena pimputtelin tällä 16-bit PCM-soundia pukkaavalla, rumpukoneella ja yksinkertaisella pitch/bend-efektillä varustetulla lelulla, kun loihe kaveri hilipitteli feisbuukissa että asiaa.
Keskustelun sisältö oli aika toissijainen, eikä minusta kyllä yhtään hilipittelyn arvoinen saati sen arvoinen, että piti taas olkkarista nousta tänne makkarin ATK-paikalle, rikkinäiselle ATK-tuolille vaikeasti rönöttämään.
Vaan se siinä oli otsikkoa mukaillen dorkaa, kun kaveri ei nähnyt mitään hauskaa tässä viimeisessä hankinnassa, vaan oli mieltä jotta mitä minä haalaan kaikkea turhaa skeidaa kämpälle, että en minä niitä saa mukaani kun kuolen.
Voiko olla, jukoliste, typerämpää argumenttia? Saako täältä kukaan _mitään_ mukaan kun kuolee? Muistot reissailuista? Tuskin. Meikän ajatusmaailmassa kuolema on sama kuin jääkaapin valo, se on joko päällä tai sitten se ei ole. On elämää, jossa on jotain, ja on kuolema, jossa ei ole mitään.
Aion hyvinkin paljon nauttia tästä muiden mielestä maallisesta materiasta ja mammonasta juuri sillä tavalla kuin itse koen parhaaksi. Olkoot se sitten ylimielistä, epäekologista tai mitä tahansa _jonkun_ muun mielestä_ niin mitä sitten?
Tulkaa nyt vielä sanomaan, että ootpa itsekäs kun et edes lapsia aio tehdä, että kuka tämänkin rojumäärän joutuu kantamaan kaatopaikalle sitten kun minusta aika jättää? Siinä taas veronmaksajien rahoja turhaan, kun ei voinut edes sitä vähää tehdä, että olisi viimeisillä päivillään myynyt tai edes kierrättänyt rojunsa.
Niin taas mieleni pahoitimme, muut ja yhteiskunta.