Heinäkuun alussa satoi, satoi kaksi viikkoa. Sitten alkoi paistaa aurinko, ja ajelin yhdeltä istumalta Muhokselta Helsinkiin tätiä moikkamaan. Ai niin, Lahden kohdilla alkoi sataa vettä, ja sitä satoi sitten 4 päivää yhtäsoittoa.
Helsingistä jatkoin Saloon, jossa paistoi aurinko. Söin kanakebabin Smily Face -nimisessä ruokapaikassa. Salo näytti harmaalta kaikkine betonin värisine taloineen ja rakennuksineen. Puutalojakin siellä oli, keskusta-alue vaikutti jotenkin tutulta, vaikken ollut koskaan käynyt siellä aiemmin.
Vettä virtasi kaupungin läpi uomassa, kuin monessa muussakin Suomen kaupungissa.
Perniön reissu lossikyyteineen oli hauska. Paluumatkalla jäi mieleen oja, joka jatkui ja jatkui peltojen välissä ja meni lopulta helvetin ison viljasiilon taakse ja erkani sitten tiestä, liittyen lie mereen tai muuhun isompaan vesistöön.
Salosta jatkoin parin päivän perästä matkaani Someron kautta Forssaan, jossa tankkasin auton ja missasin keskustan aika tehokkaasti. Kaikki paikat olivat kiinni. Iranilaisten pitämä parturi oli auki, mutta en kaivannut heidän palveluitaan.
Hämeenlinnaan koetin ajaa, mutten päässyt, koska kaikki sinne johtavat tiet olivat yksisuuntaisia, minun kannaltani väärään suuntaan. Tamperetta en jaksanut edes yrittää, ja ajattelin, että ajelen Karstulan kautta Pielavedelle, mutta koomasin ajellessa ja tajusin jossain vaiheessa olevani Kuopiossa.
Ennen pitkää olin Iisalmessa, ja kävin fiilistelemässä nyt jo puretun Iisalmen kauppaoppilaitoksen paikalla Sankariniemessä. Onnettoman pienen näköinen pläntti, ilman oppilaitosta, jossa minusta kasvoi henkisesti se ihminen, joka olen osaltani tänäkin päivänä.
Sitten ajelin Kestilän kautta takaisin mökilleni Muhokselle, ja purin 7 kestokassillista kirjoja hyllyihin vajaan parin viikon aikana, korjasin varastosta löytyneen kirjahyllyn ja askartelin kamariin verhon, joka jakaa tilan kahtia.
Loppuloman nukuin.
Nyt olen ollut töissä jo toista viikkoa. Kiva loma oli. Tuli tarpeeseen.