Keittelin tuossa eilissä iltana (19.6.) kuusenkerkkää 2l verran kiehuvassa vedessä, lisäten valkokidesokeria 3 isoa ruokalusikallista. Kun seos alkoi kellertää, siivilöin keitoksesta kerkät pois ja huhmaroin ne ohuemmaksi ”tahnaksi”. Sitten keittelin inkiväärejä, samoin teoin sokereineen.
Inkivääri on sen verran tuhdimpaa ainetta, että sitä olisi voinut keitellä huoletta kauemmin kuin kerkkiä (30min) mutta nyt menin samalla keittoajalla. Sitten inkiväärin seosvesi siivilällä erilleen kuten kerkistäkin, ja sokerin lisäys hämmentäen (3 isoa ruokalusikallista tähänkin).
Sitten sekoitin yhteen kerkkäseoksen ja inkivääriseoksen ja keittelin sitä toiset 30 minuuttia, jotta sain sameutettua keitosta ja sokeria sen verran, että viskositeetti seoksessa muuttui aavistuksen verran tiheämmäksi.
Kaiken kaikkiaan valmista litkua tuli 1.5l joka mahtui nätisti viilennyttyään yön yli kylmässä porstuassa 1.5l muoviputeliin, jonka varulta huljuttelin keittovedellä antiseptiseksi (heh heh).
Näyte 6/2024 mahtui nätisti kirpparilta tätä varten ostamaani 1.5dl lasikippoon, korkkeineen.
Äsken sitten sekoittelin 1:6 suhteella, yksi osa kerkkäinkivääriä savutee+kuusenkerkkä teehen ja aika vahvasti sokeri tuosta maistui loppuunsa läpi, sekoitussuhdetta voisi muuttaa, mutta helpompaa on lisätä vettä itse alkuperäiseen seokseen.
Energiatasoltaan tuo vastasi tuorepuristettua appelsiinimehua, antaen kivan jälkipoltteen inkiväärinsä kautta, mainio talvijuoma, veikkaisin.
Tämmösiä sysimetsien keitoksia tällä erää :)