Pidemmän aikaa on ollut sellainen pieni kutina, että olisi kiva katsella telkkaria muutenkin kuin kaukaa sohvalta tai lattialla patjalla napottaen. Ei ole silmälle sellainen esteettinen ilo ja ah tuo futonin lätkäre pidemmän päälle. Niin kävin sitten Maskussa mainoksensa innoittamana ihmettelemässä Recliner -mallista TV-tuolia, joiden hinta on luxus-malleissa lähempänä tuhatta euroa (järjetöntä!) ja yleensä halvimmatkin siinä 400 euron tuntumassa.
Koeistumista en pystynyt suorittamaan kun joku teinipariskunta istui mallituoleissa eikä tajunnut lähteä vaikka joku hetki siinä vieressä rupateltiin mukavia myyjänaikkosen kanssa, mutta kyllä se näytti ihan siltä kuin olin kuvitellutkin, että voi jutustellessa vieraiden kanssa istua selkä suorassa nätisti kuin körttiseuroissa ja leffaa katsellessa tai musaa luukutellessa vetästä sivuvivusta sisäänrakennetun jalkarahin esiin ja retkauttaa selkänojan vaateriin. Väriltään punaiset olivat nuo tilaamani peffa-alttarit ja käsittääkseni niillä voi myös spinnata 360 – äärettömän verran niin että mahassa tuntuu pahalta ja pukla lentää, jos semmosesta tykkää. En välttis tykkää ite. Toistuvasti ainakaan.
Kaksi kappaletta tilasin. Itselleni ja Hänelle.
Totta niin, Maskulla oli joku loppuunmyyntitarjous, ja kyseiset pallit maksoivat á 169e eli vanhassa rahassa tonnin per ketale. Pitää jostain kautta saada vielä kyyti järkättyä niille, en hoksannut kysyä onko Maskulla itsellään kotiinkuljetusta. Luulis jotta on, muttei voi olla varma ku oli loppuunmyynti ja sellaista.
Mitähän muuta. Töissä on mennyt mukavasti, olen tehnyt tuottoisaa työtä huomenna jo 4 viikkoa. Kuukauden, jukulauta! Ikinä ei ole työaika mennyt näin nopeasti, ihan ällistyttävää. Mukava paikka ja englanniksi jutustelukaan ei ole tuottanut ongelmia. Aamusella tosin tänään unohdin ovitunnukseni enkä päässyt pääovea pidemmälle ja oletuksena ensimmäiselle paikalle saapuneelle englanniksi runoilin ”Hi, sorry but I cannot remember my passkey”, ja se etelä-eurooppalaisen näköinen äijä sanoo jotta ”ei ne kato tähän aikaan oo vielä lukossa, illalla sitte” .. ts. en ees muistanut testata onko se ovi auki vai ei, muistelin vaan että eihän se voi auki olla kun reception on kii – lomilla he.
Muihin työkavereihin ei ole tullut oikeen luotua mitään kontaktia, kun tuntuu jopa meikäläisen mittakaavalla aika nörtiltä se väki (majailen research and development -tiimien välissä) ja yli puolet kahvihuoneen jutuistakin tuntuvat käsittelevän vapaaehtoista maanpuolustusta ja kertausharjoituksia. Ei sellaiseen keskusteluun uskalla tällä kokemuksella mukaan, edes kuuntelemaan. Tulee kohta vielä se elämäni ensimmäinen kertauskutsu jos tuommoisiin osallistuu. :x
Mutta eipä siinä, eiköhän tuolla ajan kanssa ”tuttujakin” muodostu, kaikkien kanssa on ainakin voinut keskustella ja heittää legendaa (pääasiassa kuitenkin geneerisistä it-jutuista ja kaljan juonnista).
Mikäpä tässä, hyvässä elämässä. :)
—————-
Now playing: Eläkeläiset – Humppa-Medley