Viitisen kuukautta sitten (16.3.2020) aloitin asiakaspalvelijan työt DigiTarvike.fi :llä ja alkuunsa jännitti kohdata potentiaalisesti tuohtuneita asiakkaita työn kautta, mutta pelko osottautui turhaksi, sillä jotenkin sitä meikäläinen osaa luovia vaikeistakin tilanteista kaikkia osapuolia tyydyttäviä lopputuloksia kasaan.
Toukokuussa sain puhelun, jota odotin ehkä kaikista vähiten: minusta tahdottiin kiinteä osa henkilökuntaa yritykseen, joka järjestää koulutuksia siltä alalta mitä olen opettanut 6 vuoden ajan OAMKilla.
Piti hetki miettiä tätä mahdollisuutta ja sitten peilata realiteetteja vasten: tulisin täyttämään 40 vuotta tämän kesän aikana (24.6.2020) ja opettajan pätevyys on vielä tuoreessa muistissa, pedagogiikka ja kasvatustieteet samoin – tällaista tilaisuutta ei tule tällaisina aikoina useinkaan vastaan.
Otin työtarjouksen vastaan ja kesän vedin sovitusti DT:llä, taaten vakkareiden lomien juoksemiset ja opin siinä sivussa valtavan siivun objektiiveista, kameroista, studiokamoista, vastapainoista, ruuveista ja sovitteista, filttereistä, droneista ja kaikesta mikä etäisestikään voisi liittyä valokuvaamiseen.
Tänään kävin hakemassa työtodistuksen ja moikkaamassa kertalleen lomilta palanneet, nyt jo entiset, työkaverit. Uusi työ alkaa 17.8.2020 mikä käytännössä tarkoittaa, että vietän nyt 2 viikon mittaista kesälomaa – ylellisyyttä, jonka luulin missanneeni tältä kesää :)
Iltapäivällä kävin vaihdattamassa kesärenkaat vanhaan sotaratsuuni (yön musta mersupersu) sillä eilinen katsastuksen läpimeno piristi, sekä yllätti. Huomisaamulle olen varannut autokorjaamosta aikaa mersulle, että katsellaan potentiaaliset ongelmakohdat kondikseen, varulta.
Tulevana viikonloppuna järjestetään VarjoFestarit (2päiväiset) Kuusisaaressa täällä Oulussa, ja odotan innolla medianomiporukan kettyketöreitä ja tietysti vähän esiintyvien artistienkin osuutta piristyspotentiaalinsa kautta.
Tässä kesän aikan kävi myös se epätodennäköisin tapahtuma, eli löysin sen kauan kadoksissa (40 vuotta) olleen paremman puoliskoni ja aloitimme seurustelun; viralliseksi homma meni viikko sitten keskiviikkona (28.7.) ja emminä osaa tuosta tytönhupakosta oikein mitään tyhjentävää sanoa: tykkään jokaisesta hetkestä, jotka ollaan yhdessä, saan olla oma outo itseni ja samaa odotan toki häneltäkin.
Tuntuu, kuin oltais tunnettu aina, vaikka ollaan vasta kuukausi pyöritty yksissä.
Elämä osaa totitesti yllättää, ja se on ihanaa se <3.