Mukavia tuulia puhallellut korona-ajan lomassa töiden merkeissä – muu maailma meni lockdowniin, minä menin töihin.
Tänään käytiin työporukan kanssa syömässä töiden jälkeen ja tosi nopsasti tuntuu aika menneen, oon kohta ollut 2kk töissä tuolla ja jokainen päivä on toistaiseksi ollut erilainen, joka on alkustressin jälkeen ollut ihan vain piristävää.
Softakoodaustyössä tylsistyin nopeasti siihen, että joka päivä on samat rutiinit, samat työkuviot ja sama ainainen kiire. Kiire on edelleenkin, mutta se kiire taittuu, kun tekee asioita, eikä ole jatkuvaa pelkoa, tekeekö nyt oikein. Aina voi varmistaa ja pikkuhiljaa se oma työn polku on vahvistunut tieksi ja vahvistuu varmaan jatkossakin sivujuonteidensa kautta.
Pyörällä olen kulkenut työmatkat, ja se on tällä haavaa se mukavin muoto matkustaa. Sadekelikään ei ole mainittavasti masentanut; tietysti töihin mennessä ne märät kamat voivat ahdistaa, mutta kotia päin poljeksiessa sateessa tietää, että voi saman tien nakata märät vaatteet kuivumaan kuivauskaappiin ja napata saunan päälle.
Minähän teen varsin nyt kahta työtä, näillä näkymin juhannukseen saakka (kait).
Päivät juttelen asiakaspalvelussa asiakkaiden kanssa, neuvon kameroiden, studiokamppeiden, kiikareiden, dronejen ja kaiken optisen ja vähemmän optisen jutun kanssa.
Iltaisin ja viikonloppuisin sitten teen web-sivuja vaihteleviin projekteihin. Säilyy se webbimaailman todellisuus konkreettisena päässä, vaikka päätyö onkin kaikkea muuta kuin ”koodaamista”.
Sellainen mukava tasapaino tekemisessä siis.
Katselee sitten syksyllä, miten balanssit vaihtuvat, tältäkin saralta on sitten uusia uutisia kerrottavana, mutta kaikki ajallaan, pallot ovat vielä hallitusti ilmassa hajallaan :)
Ensimmäinen työpaikan kautta hankittu isompi hankintakin tuli tänään lyötyä lukkoon: kamera. Vähemmän yllättäen.
Vielä vähemmän yllättää, että kyseessä on Canonin kamera. Eikä sekään lie yllätä kamerahistoriaani tuntevia, että tämäkin on peilitön.
Canon EOS m50.
Reserviin jää hyvin 7 vuotta palvellut Canon EOS m. Se ihan eka.
Hyllystä löytyy näitä kakkoskameroita ennestäänkin: Minolta Dimage 7i (5mpix), Canon EOS 20D (8.2mpix), Canon PowerShot SX210IS (pokkari, 14mpix?). Nyt sinne päätyy siis tämä 18mpix Canon EOS m:kin, mutta sillä erotuksella, että se on kokonsa puolesta edelleen hyvä kakkoskamera.
Kauan pohdin tätä(kin) hankintaa, mutta tuli niin hyvä tilaisuus vastaan, etten malttanut miettiä kahta kertaa.
Ehkäpä kuvia uudesta työkalusta tulee lähipäivinä, jahka sen saan kiikuteltua duunista kotiin. Tulee sitten sillä otettuja kuviakin :)