Ostin impulssiostoksena läppärin tasan viikko sitten.
Kyseessä on Dell Latitude E4300 -yrityskannettava vuodelta 2009. Myyjä sanoi, että hinta on se tähden matala, koska koneessa ei ole Windowsia, ja minä että ei se mitään, mulla on SSD/HDD -kovalevyjä jemmassa aina pari (ei ollut, mutta niitä on nykymaailmassa nopea manifestoida tyhjästä).
Hintana oli 10 euroa.
Ihan verrokkina, että tuolloin 2009 listahintana on 2gb RAM:lla olevalle laitettu 1 700euroa. Tässä on muistia tuplat, eli 4gb.
Noh, jotain koiruuttahan tässä epäilin, mutta nähtävästi myyjällä ei vain ollut tietotaitoa koneiden parissa, ja tahtoi näennäisen mykästä paperipainosta eroon, että hyvä vaan jos joku keksii sille käyttöä.
Kotona alkoi askartelu, kun rupesin pohtimaan, miten saisin vanhasta Mac Ministä irti 2.5″ HDD-kovalevyn (2.5″). Sitten hoksasin, että katompa nyt varsin, millainen tuo Dellin oma siirtoslotti on. Kappas vaan, mutta täällähän onkin HDD-levy paikallaan.
Buutaus heitti Blanccon yhteenvedon koneen teknistä spekseistä, mikä viittaa siihen, että levy on jyrätty ainakin kertaalleen, ellei ihan pariinkin otteeseen täyteen roskaa, sitten tyhjää ja taas täyteen roskaa ja tyhjennys. Hyvä merkki.
Kovalevy irti, etsiä kaapista Sata -> USB-adapteri, ja hyvin tunnistui pääkoneen Windows 10 -käyttöjärjestelmässä 2.5″ HDD-levy. Partition managerilla (wintöötin oma) sitten unallocated space device 8:lta formatoiden exFat:iksi ja sille create simple volume, ja asettaa se boottaavaksi (flagi).
Seuraava kiroamisen aihe olikin sitten se, että BIOS/UEFI oli suojattu edellisen julkishallinnon instanssin toimesta pääkäyttäjän salasanalla, joten USB:ta uuden käyttöjärjestelmän asennus ei onnistuisi, sillä kone buuttasi sitkeästi joko omalta kovalevyltään tai IPEX-verkon yli (???).
Noh, Balena Etcher -nimisellä sangen kätevällä SD-korttien (pääasiallisesti) kirjoittajalla nakkasin pitkään jo pohdituttaneen Linux Kali -käyttöjärjestelmän tälle 2.5″ HDD-asemalle.
Linuxin Kali -jakeluversio on tunnettu Offensive Securityn, pääasiassa penetraatiotestaukseen, wifihakkerointiin ja muuhun nurjamieliseen (krhm) käänteisohjelmointiin keskittynyt jakeluversio. Mua siinä kiinnosti ihan vain foorumikeskusteluiden pohjalta todettu käynnistymisen nopeus, sekä se, että se pelaa sangen nopeasti vähän vanhemmallakin raudalla.
Dell Latitude E4300 on varustettu kaksiytimisellä Intelin Duocore P9400 -prossulla, jonka kellotaajuus ydintä kohden on 2.4ghz. Se ei ole mikään tavattoman nopea, mutta siihen käyttöön, johon olen konetta kaavaillut, se on enemmän kuin tarpeeksi.
Oma käyttötarve tuolle on tosiaan kirjoittaminen, ja webdesign, sekä IoT-laitteiden käytön loggaaminen ja etähallinta. Siihen nuo Kalin varusohjelmat sopivat kuin vihikoiran kirsu saaliseläimen jalanjälkeen.
HDD siis sisään takaisin läppärin inessiiviin ja buuttaus ja sormet ristiin, ettei IFFR-buutti herjaa jostain MBR-sekamelskasta. Mutta ei, Grub (Linuxin yksi bootloadereista) näytti iloisesti, että MBR löydetty, ja Kalin asennusprompti kyseli jo innoissaan millä kielellä jatketaan.
Valitsin englannin asennus- ja käyttöjärjestelmäkieleksi, mutta näppäimistöä tahdoin käpistellä Suomi-leiskan kautta. Asennuksessa meni kaikkine askarteluineen noin 45 minuuttia.
Kone käynnistyy 58 sekunnissa kylmäbootista käyttöjärjestelmään (sisäänkirjautumisdialogi). Se on minusta ihan hyvin 7200 rpm HDD-levyltä. SSD:llä se käynnistyisi rivakammin, mutta en tiedä onko saavutettu hyöty tässä niin olennainen. Koneen hankintahinnan halpuus asettaa tiettyjä OCD-rajotteita potentiaalisen SSD:n hankintahinnalle, 50% ylityksen sallin, en oikein suurempaa, eli SSD saisi maksaa enimmillään 15 euroa.
15 eurolla ei ihan karmean isoa SSD-levyä saisi, maksimissaan 120gb (joka on sekin kyllä varsin hulppeasti, webdesignissä ainakaan minun osaltani, koko ei ole ollut mikään ongelma ikinä).
Haluaisin kuitenkin pitää tämän projektin tekniikkakeskeisenä, joten todennäköisesti kyttään jotain 128gb SSD / eMMC / NaND -promo/korruptiolahjoja sillä silmällä, että sellaisen tuohon tökkään joskus, jos tuo HDD:n ”hitaus” alkaa ahdistaa.
Koneessa on MicroSD(HC) -korttilukija, ja sillä konetta kyllä voi nopeuttaa huomattavasti, jos swapin sijoittaa muistikortille (Class 10 UHS).
Päivä, jos toinenkin kului ”uuden” läppärin sieluun ja käyttikseen tutustuessa, mutta tuo Security Offensiven välitön läsnäolo luo semmosta tiettyä kireyttä omaan fiilikseen, ja pelkään, että saan tuolla tahtomattani naapuruston wifi-verkon kumoon tms häröä.
Rupesin sitten katselemaan muita vaihtoehtoja käyttöjärjestelmälle, koska ei tuo asennusprosessi ihan niin kamalan vaikealta tuntunut. Ubuntu on aika perusvarma, mutta en tiedä onko se keveimmästä päästä. Arch Linux taas olisi kevyehkö ja ohjelmointiin kallellaan, mutta siihen vittumaiseen säätämisohjelmointiin, jota mun webdesign koettaa välttää viimeiseen asti :)
Sitten tuli sellainen käyttöjärjestelmävariaatio vastaan kuin Ubuntu Studio, joka on, itselle uutena tuttavuutena metapackage-vetoinen, eli sen voi asentaa mihin tahansa Ubuntu -jakeluversioon jäljestäpäinkin, mutta vaatii tuolloin 0-latencyKernelin käsin muokkaamista(?).
Tässä vaiheessa iskivätkin sitten ongelmat, sillä Ubuntujen (perus, että studio-) versioiden kanssa asennus ei tarjonnut vaihtoehdoksi USB-asennusta, veikkaan että siksi koska buuttijärjestys ei tukenut tätä vaihtoehtoa. Kali tosiaan asentui nätisti kerralla USB-tikulta, eikä vaatinut buuttirumbaa.
Ubuntuja en sitten toistaiseksi vielä koneeseen siis saanut, mitenkään. Asennusmedian ollessa sillä levyllä, jonne asennus tapahtuis, ei oikein onnistu, koska asennus oletuksena yrittää jyrrätä koko ainoan osion tasaseksi ihan alussa, ja mistä se sitä asennusmediaa sitten etsii, kun juuri jyrräsi sen levyn tasaseksi?
Koetin sitten Windows10:n puolella partitioida eli osioida kovalevyä kahteen osaan (5gb asennusmediaosiolle, ja loput 150~gb asennuskohdeosioksi). Tässä vaiheessa huomasin, että Balena Etcher viis veisaa partitioista (hyvä muistaa jatkossa!) ja alustaa koko 160gb levyn yhdeksi osioksi ennen imagen tuuttaamista levylle. Vittu, tämänkin huomaamiseen vaadittiin 3 kertaa levyn ja Ubuntu-asennuksien kanssa kiroilut, ajallisesti n. 3.5h :D
Sitten tyydyin taas siihen että vittula, kyllä se on se Kali toimivin, pitää vain tehdä toinen käyttäjä, jolla ei ole pääkäyttäjän oikeuksia, ja jolla voi pääasiassa kirjoitella omaan hakemisto-oikeuspuuhunsa, mutta ilkeiden sovellusten käyttö kysyy vähintään salasanaa.
Noh, katselin sitä konetta sitten, pyörittelin Firefoxin FS-versiota selaimesta ja tutustuin IoT-loggaukseen RuuviTagin ja Arduino Nano v3 boardien kanssa, hyvin pelaa.
Sitten alkoi ärsyttää, kun koneen kello oli mystisesti +2h etuajassa itsepäisesti, ”korjasi” itsensä päin persettä jokaisella bootilla, ja tuo BIOS/UEFI-salasanan olemassaolo aiheutti sen, etten voinut vaihtaa kellon aikaa oikeaksi BIOS/UEFIsta.
Sitten mietin että helevetti, jos tämä kone on kerran hakkerikäytössä, niin minä viis veisaan jonkun entisen julkishallinnon IT-käytänteistä -> spooffasin laitteen MAC-osoitteen sotkuksi (keksin hatusta uuden). Tässä vaiheessa myös keksin katsella, että hetkonen, eikös joku instanssi juuri kerää näitä käytöstä poistettujen koneiden admin-salareita, ja totta, sellainen saitti löytyikin. Pienellä ikenien irvistelyllä syötin oman laitteeni IMEI-koodin hakukenttään ja kappas, sieltähän saitti oksensi leppoisan 38-merkkisen admin-salasanan.
Tärisevin sormin se syöttää läppärin BIOS/UEFI:iin sisään ja jummilaaade ja herzileija, sehän toimi. Äkkiä vähän itselle iisimpi salasana tilalle ja vaihtaa tuo kellonaika oikeaksi.
Samalla hupsahtivat VMM:n virtualisointioptio päälle, buuttijärjestys vaihtui HDD (IFFR):stä muotoon USB, HDD, Optinen.
Speedstepping prossulle hyppäsi myös päälle, koska se oli valittavissa, ja se on ihan kätsä optio olla olemassa, jos käyttöjärjestelmä sitä tukee (CPU throtlaa eli kellottaa itseään tarpeen vaatiessa alaspäin, jos kuormaa ei ole –> säästää akkua reissussa).
Throtlaa se sitten myös tarpeen vaatiessa ylöspäinkin, sic.
Summa summarum, 10 euron miniläpsylle uusi elämä webdesign- ja IoT-hallinnan kautta.
Buuttijärjestyksen vaihtaminen helpottaa jatkossa myös USB-asemalta asennettavien vaihtoehtoisten käyttöjärjestelmien asennusta. Nuo Ubuntut ainakin vahvoja ehdokkaita, sekä sitten jemmassa oleva Win 7 Ultimate –> Windows10 :P
Viikko tässä säätäessä on mennyt, joka on ollut tosi hyvä puhde. Pystynyt virkistämään muistia suht turvallisessa ympäristössä ja aina se on kiva saada jokin obsoliitti laite toimintaan.
Ugh.