Kävin sitten työhaastattelussa ja vaikutti oikein mukavalta lafkalta. Haastattelija aloitti suomen kielellä ja briiffasi notta pääkieli on sitten englanti, tuottaako vaikeuksia. Sanoin että ei ole puoleen vuoteen tullut puhuttua englantia, mutta pääasiassa kaikki tutoriaalit niin mallintamiseen kuin koodailuunkin on aina englanniksi, joten kyllä se onnistuu. Jossain vaiheessa työryhmän pääpomo, saksalainen dude, tuli myös haastatteluun ja käytiin hyvin pitkälle sama asiasisältö uudestaan englanniksi kuin aiemmin suomeksi.
Aikaa varasin siirtymiseen fillarin kanssa tunnin, mutta semmosella hillityllä pyöräilyvauhdillakin olin paikalla jo puolessa tunnissa. Jos tuolta nyt työmaa aukeaa, niin mahtava homma.
Sitten käytiin ajelemassa Ruskossa autokoulun autolla ja sehän meni ihan nätisti. Ei tosiaan jouda paljoa maisemia ihailla kun on ratin takana. Kuitenkin hyvä jutella jotain, poistuu käsien jännitys aika nopsaan ja on rennompi tarkkailla ympäröivää maailmaa, kun ei kädet tärise. Siellä joku kouho ajeli risteysalueella vastaankin kääntyen itsestään nähden vasemmalle ja kaiken järjen mukaan olisi ollut minun etuajo-oikeus, ja samaa se opettajakin siinä tuumasi, mutta pitää varautua tosiaan siihen että ihan aina ihmiset ei aja niinkuin pitäis.
Liikenneympyröitäkin oli ripoteltu Haapalehtoon 2 enemmän kuin muistin (viimeksi käynyt sillä puolen taajamaa joskus -98). Ruskon risteyskin oli veivattu auki parin metrin syvyydeltä ja siihen oli ihan kunnon tasoliittymä tulossa. En kyllä tajua, miksi. Saa nähdä millaiseksi Välikylän alue on sitten muuttunut, jahka ainakin liukkaankelin radalla tulee siellä päin käytyä. Vaan niinpä se maisema muuttuu kymmenessä vuodessa…
Veikkaan ettei porukatkaan enää äkkäis ihan heti sitä Korven-/Välikylän seutua samaksi jossa tuli vielä reilu 13 vuotta sitten asuttua :)
Nyt vaan jännään että töitä irtoaisi. Ja ajelen autoa näemmä joka arkipäivä tässä kuussa :)