Viime vuonna jo sain kutsun osallistua BatMUD-miittiin, tuttavallisemmin KepuCONiin. Tuolloin, vuosi sitten, kävin paikan päällä tuossa 700m~ päässä tervehtimässä tuttavia sunnuntaiaamusella, puoli viiden maissa. Mukavaa porukkaahan siellä oli tuolloinkin, mutta vähän ohueksi se tutustuminen jäi, kun 80% jengistä oli jo kadonnut siivousvast.. kohti arjen rutiinejaan valmistautuen seuraavaan viikkoon.
Noh, tänä vuonna ajattelin, että miksipä ei, sama mennä mukaan menoihin jo heti alusta. Aluksi tietysti tuntui vähän ulkopuoliselta. Olen tehnyt BatMUD:iin hahmon 1997 ja pelannut sitä pari kertaa, jättäen hahmoni jumittamaan (l. idlaamaan) jonnekkin alkupaikan luolastoon.
Siellä se on ehkä vieläkin. Tein hahmon muistikuvien mukaan helmi-maaliskuussa 1997, ollessani 17-vuotias. Sitten tuli Duke Nukem 3D:tä kentäntekomahdollisuuksineen, paljolti seikkailupelejä ja ensimmäisten kaupallisten kotisivujeni teot ja muuta roinaa, joka vei huomion moninpelattavasta roolipelistä aivan muualle.
Mutta kuten sanottua, 1997 luodulla kentauri-hahmollani olin oikeutettu KepuCONiin osallistumiseen, ja vielä ns. Old School -leimalla. Ei, en ollut tulostanut mitään badgea kaulaan, ja esittelin itseni ihan vaan ruottiksena kaikille.
Mukavaa porukkaa. Älyttömästi hyvää juttua, uusia tuttavuuksia lisätty FB-kavereiksikin ja muutenkin oli mukavan ”erilainen” viikonloppu, vaikka puitteet olivat hyvin samankaltaiset noin muuten – nuotiolla istuskelua, saunomista korvalehdet palaen älyttömän pehmeissä puusaunan löylyissä, hyvän ruoan syömistä, Munchkin-pelien ja Mölökky-matsin seuraamista ja musan kuuntelua.
Tänään tuli kuukausi selvistelyä täyteen, eikä ole tehnyt mieli päihtyä, vaikka puitteet moiselle olisi ollut ”jatkuvasti” läsnä. Tahallaan toki olen moisiin tilanteisiin hakeutunutkin, mutta ei, ei ole tehnyt mieli juoda olutta, tahi viinaksia.
Jotenkin outoa, oon aina ajatellut, että pitkäaikaisesta addiktiosta olis vaikea vierottautua, varsinkin jos hengailee vapaa-ajalla baarissa tai tuollaisessa mökkimiljöössä muiden päihteitä kuluttavien tuttavien parissa.
No, ei minua haittaa, että kroppaa, psyykettä ja rahaa säästyy. Mitään tosin ei ole hirmusti säästöön jäänyt, koska lekurille ja lääkkeisiin meni rahaa tämän ihmeellisen 1800-luvun yltäkylläisen elämän aiheuttaman rienan, kihdin, taltutteluun.
Ruokavaliomuutos on pitänyt, olen syönyt tasan niitä mitä kihtiruokavaliossa saa syödä ja liikkumista olen lisännyt entisestä ”en liiku minnekään, millonkaan” -tahdista 4-8km pyöräilyä per päivä, kiinnosti tahi ei.
Jos nyt pitää väkisellä joku uusi addiktio keksiä, niin tämän viikonlopun perusteella se olkoot, että luon uuden BatMUD-hahmon, jahka keksin tarpeeksi pöljän nimen sille.
Mua ei oo vituttanut pitkään aikaan, mutta uniongelmia on ollut nyt, ja tästä syytä osaltaan tätä ruokavaliomuutosta, mutta myös kahvia.
Pitkästä aikaa kuitenkin kehtaan sanoa tähänkin postaukseen, että mulla menee aika hyvin :)