Työttömän arkea

Alkanut kevät on mennyt töitä hakiessa, ja aika haikeasti aina mukavasti menneen haastattelun jälkeen todeten, että ”Valitettavasti hakemaasi paikkaan löydettiin toinen työnhakija” -viestiin vastatessa, että ”ok”.

Kesähän se kovaa vauhtia tuo itseään ikkunan taakse, joka aamu / ilta olen jossain vaiheessa verhon takaa katsellut, miten lumiraja täällä Oulussakin karkaa reunojaan kohden tontin reunoille.

Hain kuitenkin ylempään ammattikorkeakouluun, erälleen sinne, jonne en näillä näkymin töitä enää tee. Saa nähdä, taiteen tekijä ja kehittäjä on koulutuksen nimi, ja se nyt lienee parasta mihin meikäläisestä tällä energialla on, opiskelemaan.

Vaihteeksi taas uutta opiskelua aiemman päälle, vielä jos joskus hoksaisi, mitä hyötyä siitä kaikesta sitten lopulta on.

Mukavaa tekemistähän se voi parhaimmillaan olla, tekstiähän minä osaan tuottaa ja ideoida luoda tyhjästä tuosta noin vain. Edes itse en tiedä sitä mekanismia, mistä uudet ideat tulevat, mutta onneksi niitä tuntuu riittävän. Päivät eivät mene ihan hukkaan kun asentelee joutokoneille tuotantolaitteistoja ja oheisohjelmistoja.

Olen tässä korjannut kakkostietokoneen ja siirtänyt tärkeät tiedostot ulkosille kovalevyille jemmaan. Raspberry pi-tietokoneista toinen hoitaa älykodissa (tai tekoäly-) jukeboxin ja valojen sytyttelyn ynnä sammuttelun virkaa ja toinen, uudempi 3b+ -versio taas pyörittää 20″ Dellin monitoriin kytkettynä irkki / some-koneen virkaa niinä päivinä kun riittää ihan pelkkä tekstuaalinen sisällön tuottaminen ja youtuben pyörittely.

Tätä pääkonetta tulee käytettyä lähinnä silloin, kun tarvitsee raskaampaa moniajoa. Työikkunoita mahtuu 43″ ruudulle ja 3840 x 2160 pikselin pinta-alalle hulppeasti. En kadu tätä ostosta pätkääkään.

Kesäisiä reissuja olen tässä myös pähkäillyt – auto pitäisi rempata, rekisteröidä ja siirtää vakuutuksien piiriin, jos sillä meinaisi reissailla ympäri Suomea.

Rahaahan sitä ei tietysti ole, vaikka aikaa olisikin.

Semmonen peruskevät, vaikkei töitä olekaan.