Mahtipontisen otsikon taakse ei kätkeydy sen suurempaa magiaa, tuli vain mieleen aloittaa tämän vuoden kirjoittelut tuolla tavalla. Viime vuonna täytin 34, eikä se tuntunut sen aikuisemmalta vuodelta kuin 33. ikävuosikaan.
Koululla (aka töissä) on mennyt mukavasti, työsopparikin jatkui kesälle saakka ja aloitin uuden porukan web-perusteiden opetuksen, alkujännityksen hälvettyä porukka olikin ”yllättäin” ihan mahtavaa, ja opetustyö on alkanut mukavissa merkeissä.
Tänään (sunnuntaina) tein jotain tapojeni vastaista ja tiskasin, siivosin makkarin lattialta roskat ja mainospostin ja koeajoin viikolla ostamani Sauli-lipposet. Semmoset Reino-ripoffit – maksoivat vitosen Tokmannilla.
Perjantaina käytiin työkavereiden kanssa Saurahassa syömässä lounasta. Sauraha on semmoinen Nepalilainen, etnishenkinen ruokapaikka ihan keskustassa Oulussa. Toista kertaa kävin, ensimmäistä kertaa tosin lounasaikaan. Pettymystä ei tarvinnut kokea, sillä ruoka on siellä todella hyvää, ja annoskoot oikein passeleita. Taisin tosin olla ainoa, joka söi lautasen tyhjäksi, sen verran mittava määrä apetta siinä oli. Noh, isoon mieheen menee iso määrä ruokaa :)
Perjantai-iltana kävin moikkaamassa tuttuja Snuussa ja jatkoin Hevimestaan, jossa liikuin pääasiassa yksinäisen suden lailla, kun joskus on ihan kiva vaeltaa yksinäänkin. Sunnan, Lauran ja Raitan kanssa kuitenkin vaihdettiin juttuja siinä illan edetessä, ja ”pääsinpä” sitten selvittelemään turhaa konfliktia kahden tutun ihmisen välilläkin – tuloksetta. Ei sen ihmeempää draamaa, onneksi sitten kuitenkaan.
Lauantai menikin sitten railakkaasti nukkuen, heräsin ensimmäisen kerran joskus viiden maissa iltapäivällä, vain ollakseni hereillä 3h pituisen pätkäyksen, ja nukahdin uudestaan. Heräsin joskus puolen yön maissa järjettömän kovaan pääkipuun, joka ei laantunut särkylääkkeelläkään. 3.5h ajan se kipu vihleksi menemään, paikantuen tuonne oikean silmän taakse; samanlainen kipu on käynyt kylässä pitkin syksyä – pitäisi jaksaa käydä työterkkarilla tsekkauttamassa, että onko päässäni raivokas minkki kaivautumassa ulos, veritulppa vai aivokasvain. Näin iloisista vaihtoehdoista pähkäillen.
Maanantaina kävin muuten pankissa kyselemässä, millaista asuntolainaa tällainen keski-ikäinen, yksinäinen töissäkäyvä henkilöitymä voisi saada, ja estimoimani 120 000e onnistuisi varsin maltillisen 15 vuoden laina-ajan kanssa hyvinkin. Tuo 120ke tosin on laskennallinen maksimini, mielellään katselen realistisesti semmoisia max. 100ke tönöjä. Jos pitää tuo 120ke ottaa lainaa, se kämppä saa olla sitten jo todella mielenkiintoinen / uniikki.
Ensi viikolla starttailee jälleen kerran Oulu Game Labin graffakoutsin vetovastuuni, siellä pääsee sitten taas juttelemaan lontoon murteella pitkät pätkät spriteistä, 3d:stä, käyttöliittymäsuunnittelusta ja muusta mukavasta.
Että eikun kesää kohden!