Olipa työ metsästää merkonomitutkintokopiot. Iisalmen kauppaoppilaitoksen rehtori vissiin maanantaina heräsi kun kuulosti vähän siltä, kun ysin maissa aamusella rimpauttelin hälle. Ohjasi sihteerin puheille ja sihteeri ohjasi Savonia Instituutin arkistoon, josta tuli sitten iltapäivällä viestiä, jotta onnistuu, mutta maksaa.
Mihinkä tätä todistusta? No, ilmeisesti näyttäis nyt siltä, jotta opettajakoulu vois starttailla, koska tarkastavat vielä pisteitä siitä mitä olen ilmoittanut, mutta tuo nekronomitodistus siitä nipusta unehtui. Kas kun Ruotsalainen on kadottanut KAIKKI työ- ja valmistumistodistuksensa. Kaippa ne jossain täällä kämpällä on. Sohvan takana tai jossain. Mistä minä tiiän. En voi tietää kaikkea! Aina läheskään!
Noh, ei nuolaista vielä. Monta mutkaa on matkassa – tai no, en tiedä yhtäkään, mutta aina pitää vähän kyyninen mulkero olla, ettei ylypisty.
Onkohan tässä sen ihmeempiä nyt sattunut.. syntikan ostin jokunen viikko sitten ja sillä oon pimputellut Jarre-henkistä unimusaa, oon koodaillut musa-aiheisia pikkujuttuja, joiden parissa on vierähtänyt äkkiseltään kauemmin kuin missään muussa vapaa-ajan koodausjutussa, eikä valmista vain tunnu syntyvän. Ajankulukseenhan noita väsää, mutta olis kiva silti saada versioiden välissä jotain toimivaa, eikä koko ajan kuplivaa uutta ongelmaa, kun yhden saa ratkaistuksi…
Tässä pukkaa muutenkin kiirettä kevättä, alkaa opekoulut tahi eivät. Töissä on YT-neuvottelut päällä ja se luo arvatusti paineita vähän joka suunnalta, ite en osaa oikein ressata, joskus on töitä ja joskus ei. Ja tuntuu tuota työtä nyt riittävän, kun jokainen suunta tahtoo monialaistaa minusta vielä monialaisempaa.
Jossain vaiheessa pitää osata tietysti sanoa: ei. Mutta ei vielä. :)