Jännä homma, kun funtsin pitkään Uudenvuoden aattona, että lähtiskö kylille ollenkaan vai eikö. Että kannattaako. No, onneks oli ne Lentävän lautasen lopettajaisbileet, että sai siitä tekosyyn lähteä.
Sillä!
Minä törmäsin siinä illan aikana yhteen tyttöön, joka iski välittömästi keskushermostoon, että juttele tuolle. Ihan sama mistä. Ja sitte juteltiin ja oli mukavaa. Sitte minä hävitin sen jonnekki ja masensi, että voi perkele – ei numerua eikä mittään, ei ruottis näin, ei todellakaan näin.
No, siinä sitte loppuloma meni kuumeessa, kuinkas muuten. Ei jaksanu lähtee ettimään Oulun kokosesta kylästä, että törmäiskö siihen mimmiin säkällä – minun säkällä siihen ei taatusti olis törmännyt silleen hakemalla.
Noh, töit alko ja eka viikko meni hankejuttujen parissa, perjantaina baariin. Ei ollut siellä sitä tyttöä, ensimmäisessä baarissa. Eikä sitten pitsallakaan. Sitten aattelin että no sentään tanssimassa voin käydä numerobaarissa ja siellähän mää siihen tyttöön taas törmäsin. Mutta olin niin päissään, ku olin jo heittäny mielessäni hohtimet kaivoon sen illan osalta, että en taaskaan muistanu pyytää siltä numeroo – saati kysyä sen nimeä. Ei ruottis, TODELLAKAAN näin!
Viikko meni töissä ja taispa mennä toinenkin, Fable 3:sta pelailin kämpällä ja en minä siinäkään löytäny sitä elämäni rakkautta, vaikka piti muka nähä se sovitusti jollain aukiolla tehtävien välissä ni ei se ikkään tullu sinne – tai sitte minä olin väärällä aukiolla, ei sekkää mikään mahottomuus ole.
Tänä perjantaina sitten Snuuhun että pellais Kulta-Jaskaa ”pitkästä” aikaa ja juttelin tuttujen kanssa niistä ja näistä. Sitten tulee yks tuttu tyttö istumaan pöytään, jonka tunnen kait alunperin Lahkiksen kautta. Tämä mimmi on nyt armeijassa ja sen kanssa oli sitte kiva päivittää omia sotamuistoja ja vertailla että millanen kareeri se on sillä ejessä ja mitä nyt ikinä.
Sen kanssa sitten lähettiin Snuusta, että mennään jonnekkin vielä jatkamaan kö se Snuu menee 01.30 kiinni. Se, että ootellaan hänen sisko mukaan, ku se on kanssa tässä jossai lähellä. No, se sisko sieltä tullee ja katon että nyt on Odd godsit kyllä humoristisia – molemmat osottaa epäuskosena toisiaan siinä kadulla että ”SINÄ!” kö se oli se justiinsa se ihana tyttönen jonka nimiä tai numerua en tienny vieläkään.
Sitte me mentiin NGO:hon ja sieltä vielä Nukeen. Jossain vaiheessa se intissä oleva sisar teki katoamistemput ja me seisoskeltiin sen mysteerisiskon kanssa sitte että jaha, mitähän nyt.
Taksilla hurautettiin saareen ja laitettiin Mr. Nobody -leffa pyörimään – ja meikä perinteisesti nukahdin TV-tuoliin ilosesti viltin alle kuorsaamaan. Aamusella harmitti, mutta kö ei käynykkään silleen perinteisesti että yövieras reaaliaivojensa kautta nähtyään meikät pakkais kimpsunsa ja katoais horisonttiin, ni me tilattiin pitsat ja rötvättiin koko päivä tekemättä ihan mittää järkevää. Diggasin suuresti tästä, ei kiire minnekään ja vanhojen juttujen muistelua ja uusien maalailua.
Tiiän, että ihastun ehkä aika iisillä, mutta nyt on että HUH HUH!
Tiä mitä tapahtuu vielä :)
MUOKKAUS: nyt mulla on sen nimi ja numero.