Lueskelin tuossa iltana muutamana vuosien takaisia marraskuun entryjä, ja taisi sekaan mahtua pari joulukuutakin. Vanhoja asioita, kun on meikäläisestä kiva lueskella ajoittain. Se asettaa asioita tiettyyn perspektiiviin ja jäsentelee kronologiaa pään sisällä. Ja onhan se hauska vertailla ja fiilistellä, millainen ihminen on ollut aiemmin ja millaisista asioista on ollut kiinnostunut ja mikä on saanut sukat pyörimään jaloissa.
Vuosi sitten yritin keksiä harrastusta, joka pakottaisi pois koneen äärestä. Ostin kitaran. Styrkkarin ostin vasta kesällä, mutta pääasiassa niillä ei päässyt irti tietokoneista, pikemminkin päinvastoin, kun keksi, että kitaran voi kytkeä Kaossilator Prohon kiinni ja jammailla vailla varsinaista kitaransoittotaitoa synan sisään omia riffejä. Ja styrkkariin saa kiinni erälleen KPron, jolloin saa semmosta meteliä aikaiseksi, että oksat ja männynkävyt irti, poikki ja pinoon.
Tänä vuonna oli selvästi sitten tilausta laajentaa tätä yhden miehen bändiä membranofonilla, eli ostin Duende Cajon First Model -sitdrumin. Semmonen kaljakorin kokoinen loota, joka näyttää passiivisubwoowerilta, josta on etulevy hinkattu kuluneen näköiseksi. Painoa 3kg ja rakenne hyvin pitkälle hämmentävän yksinkertainen. Basso-stringi, jonka kireyttä säätämällä saa iskuihin snaren ja bassokielen tyyppistä yhden soinnun melodiaa.
Yläosaa paukuttamalla saa jämäkän puupalikkasoundin, keskiosasta, riippuen kämmenen rentoudesta ja sormien asennosta, taas bassopotkun tai haikan. Sivupaneeleista saa puupalikkasoundia, mutta sitä voi varioida sen mukaan miten tiukasti puristaa jaloissa lootaa. Eli varsin monipuolista soundia siitä saa irti noin äkkiseltään, maallikkokin.
Vempele on ensimmäinen täysin akustinen soittimeni (en laske edelleenkään ala-asteaikaista nokkahuilua minkään tasoiseksi soittimeksi) ja kyllä tuota pitäisi ulkoilmassa päästä koittamaan. Sikäli ostoajankohta ei voisi olla huonompi, koska kesään on niin tuhottoman pitkän tuntuinen ajanjakso.
Tänään (eli maanantaina, ei tiistaina) oli uuden kurssin aloitus, joka on ensimmäinen yksilöopetuksena vetämäni kurssi ja tietysti se mietityttää ja osin stressaakin, miten saan kurssin vedettyä kunnialla läpi, mutta ainakin ensivaikutelman osalta jengi sai paukuteltua jo sen verran vakuuttavasti koodia kasaan ja ideoita ruudulle, että oppi ei ole mennyt hukkaan.
Raspberry Pi-minikone on tällä hetkellä ollut telakalla useamman kuukauden (eipä sitä ole tullut käytettyä päällä kuin hetkittäin, vaikka sama olisi antaa sen rallatella yötäpäivää ja ennemmin irkata sen, kuin tämän miniläppärin kautta), mutta siihenkin näyttäisi olevan tulevan muutos, sillä Mojang on luvannut että MineCraft pocket edition käännetään muutamin lisäyksin (toivottavasti positiivisin!) RPi:lle! Aivan hemmetin hieno asia. Tietyin rajoituksin sillä on jo nyt voinut ajaa lukemani mukana MineCraft Serveriä, mutta onhan se ihan eri homma päästä pelaamaan niitä maailmoja, niiden virtualisoinnin sijaan :)
Viikonloppuna muuten tein pitkäaikaisen unelmani konkretisoinnin ja tein pitkästä aikaa aidosti oman teknisen innovaationi. Idea on raa’immillaan seuraava: tehdään 1×1 pikselin kokoinen JPEG-kuva, pistetään sen EXIF-dataan kompakti JS-koodattu demoscene-efekti ja luetaan sieltä PHP:lla ja oksennetaan index.php:n body-tagien sisään.
Lopputulos on nähtävillä osoitteessa: http://ruottis.kapsi.fi/webdesign/inception