Tää päivä on ollut niin vitun perseestä, että harvemmin on. Siitä sentään kiitos, ettei joka maanantai ole tällainen.
Aamusella päätin, että nyt on sen verran syksy, että siirrän kesäpyörän varastoon ja ostan bussikortin. Näin tein, ja bussilla töihin. Huomasin siinä sivussa että tiet ovat kuivat, lämpöasteita päälle 10 ja mukavempi olisi ollut fillarilla mennä töihin, kuin tehdä bussivaihto Tuirassa ja kuunnella jonninjoutavaa flunssavalitusta ämmiltä selän takana Tuirasta Kaketsulle asti. Vittu.
Suojatietä ylittäessä valkoinen mersu oli ajaa päälle, ehdin just ja just pysähtyä ja toppuutella oikealla puolelta ylitystä tekeviä. Sen auton olis pitänyt odottaa suojatietä ylittäviä kävelijöitä, mutta ei. Itsellä oli sen verran kylmät hermot, varsinkin kun oli alumiinikärjillä olevat maiharit jalassa, että melkein toivoin että kuski olisi täräyttänyt varpaille ja töyssystä täräyttänyt tolppaan ja saanut vappunaamarin.
Noh, töipaikalle pääsin ja ilolla rupesin täyttämään viime kuun työtunteja JAVA-pohjaiseen työtuntiseurantaan. Apple oli pistänyt JAVA:n kokonaan ilman eri varoitusta pois päältä ja minäpä en sitten tunteja paljoltikaan syötellyt kantaan saati saanut niitä eteenpäin. Kirjotin tunnit ylös paperille ja arvatkaa, löydänkö sitä paperia nyt kotoa mistään? Fat chance.
Muuten töissä meni mukavasti, pohdittiin esimiehen kanssa MySQL-kiemuroita palautetusta oppilasblogista ja ratkaistiin se myöhemmin tavallisella error ’n trial -metodilla, siirtämällä koko roska toiselle serverille ja siellä se pelasi, eli ongelmana oli riittämättömät suoritusoikeudet serverillä A. 2.5 viikon työmaa. Effort++
Piti olla viiteen saakka, mutta Koskilinjojen linjakas-palvelu osasi onneksi kertoa, että viimeinen bussi koulun huudeilta keskustan suuntaan lähtee 16.35. Se siitä olis vielä puuttunut, että olis pitänyt kävellä OYS:n pysäkille tai minne ikinä, että pääsen ensin keskustaan ja siitä jatkobussilla kotisaareen.
Bussissa törmäsin Kaisaan, jonka kanssa höpöteltiin niitä näitä keskustaan asti. Oli ensin tarkoitus käydä syömässä jossain keskustan ruokapaikassa, mutta hoksasin siinä tausta-ajattelussa että eipä kyllä ole ruokaa kotosalla, sama siis käydä kaupassa. Tuiran Lidliin siis, Koskikeskuksella jäin pois ja tällä kertaa sain ylitellä tien rauhassa liikennesääntöjen mukaan. Fuckers.
Lidlissä oli korit loppu sisääntulolta ja piti vaikiasti puikkelehtia hervottomien kassajonojen välistä hakemaan koria. Satuin valitsemaan semmosen jonon, jossa joku mamu-mummu oli päättänyt pistää perinnön sieläksi ja ostaa mm. 12kpl rahkapiirakoista ja 12 pussia vehnäjauhoja (kyllä, laskin ne) ja muutenkin sitä safkaa oli yhden savolaissuvun hääaterian varoiksi. Eli siinä kesti.
Jonotellessa kassalle, bongasin myös tyttösen johon tutustuin vlopun mittaan ja oli tarkoitus että moikkaan vähintään, mutta sillä mummulla kesti sitten ns. vitun kauan se pakkaaminen, niin tyttönen kerkes jo karata näköpiiristä.
Pihalla sitten puhallutti ja tympi, olin hiessä ja ihan suoraan sanottuna teki mieli huutaa suoraa huutoa. Sillon kurvaa takavasemmalta se tyttö viereen ja moikkaa, minä yritän olla ihmisenä ja hymyillä, ehkä näytti enemmän irvistykseltä. Bussipysäkiltä oli tarkoitus ruokakasseineni hypätä saaribussiin ja aattelin että höpöttelen bussia odotella uuden kaverini kanssa; niin eikö silloin kurvaa se oma bussi saman tien siihen. Miten voi hyvä onni kääntyä niin kierosti huonoksi onneksi, häh?
Sanoin vielä tosi tylyn olosesti että ”jos nyt käy hyvä tuuri, niin bussi tulee saman tien” ja niin se siis tosiaan tuli. Eikä mulla ollu varsinaisesti kiire minnekään, eli olisin voinu kävellä ja höpötellä mukavia tyttösen kanssa, sen sijaan että istuin vittuuntuneena bussissa.
Postilaatikolla piti laskea ostoskassit maahan, kun avaimet olivat menneet todelliseen umpisolmuun taskussa (kaksi käsikranaatin sokkaprikkaa, joissa avaimet [2kpl]) – en tajua miten kaksi vierekkäistä lenkkiä ja avainta voi mennä solmuun, mutta ne olivat menneet.
Onneksi perinteinen metodi toimi, heitin ne aika vauhdilla maahan ja sain aikaan sen verran jännitystä metalliin, että prikat irtosivat syleilystään ja sain avaimella postilootan auki.
Kämpällä ei ole tuntilistan katoamista ja siitä johtunutta huutamista ihmeellisempää tapahtunut.
Vielä.