Tyhymät muuvit ja hullun mukavat asiat

Elokuussa poltin käteni typerän väärinkäsityksen ja sen oikaisemisen takia, sain käteeni näennäisen pienestä roskapalosta palavaa styroksia, joka ei tuoksunut yhtään niin hyvältä kuin Apocalype now!reduxissa annettiin ymmärtää. Elokuu onkin mennyt hyvin pitkälle kauan odotettujen töiden aloittamisen viivästyttämisellä kahden viikon sairausloman vuoksi.

Viime viikolla (13.8. alkaen) aloitin vihdoin duunit hankkeella, opetustyöt alkavat syysloman jälkeen, joten niitä on aikaa valmistella vielä moneen otteeseen. Demoja olen pyöritellyt ja kurssien selkärankaa kuosiin, jota kehtaa jo esitelläkin. Eipä sen enempää töistä. Paitti että se on huippua ja tykkään siitä ihan tosissaan :D Huiput duunikaverit ja haasteet.

Olen myös ollut selvinpäin huuruisen heinäkuun jälkeen, ehkä kädelle tapahtunut äksidentti havahdutti, että nyt joku tolkku. Ei ole rajoittanut sosiaalista elämää, vaikka sellaista epäilin alkuunsa, mutta hyvät kaverit arvostaa ihmistä ihmisenä, eikä siinä sen kummempia tarvita. Kiitos siitä :)

Eilen, lauantaina, oli Rapurock, jossa kävin vaihteeksi 3. kertaa Rotoksen bussikyydeillä, tutustuin musiikilliseen tuotantoon yhtyeiden Tunguska Press, Hemosagibl(?) ja Sydän sydän kautta. Pidin ensimmäisestä eniten, muut olivat enemmän teatteria kuin musiikkia. Enkä saanut sanoista selvää niistä.

Teatterista sen verran, että perjantaina kävin ensimmäistä kertaa teattterissa aikuisiällä. Raunio-ooppera -niminen esitys oli viimeisessä näytöksessään Valvesalissa, ja Julia keksi sinne kysellä, niin pakkohan se oli mennä :) Enkä kadu, sillä se oli varsin viihteellinen pläjäys. Samallaista huulta purtavaa seurattavaa se oli kuin aiemmatkin muistot teatterista pentuvuosilta, mutta musiikkiesitykset ja itsensä likoon laittaminen nostavat meikäläisen arvostusasteikolla hölöjä ylöspäin huomattavia määriä :)

Tänään sunnuntaina käytiin Ville V:n kanssa safkaamassa kenties kesän viimeiset burgerit Nalliburgerilla ja luomassa vesitaidetta Nallikarin hiekkarannalle vatkaamalla märästä hiekasta joutavat vedet juoksuun hiekkaa pitkin.

Ai niin, ja autokin oli tarkoitus hommata kun sellaisen tarjouksen sain torstaina, mutta tuntu olevan taas liian vaikia prosessi se auton koeajo ja kaikki tietysti pelkästään minun vikalistalle, koska en voi ajaa autoa (käsi on rikki) ja oon liian pitkä ja halusin tietää minkä värisen ja kuntosen auton oon ostamassa.

Katellaan. Auton ostan, mutta tasan semmosen ku minä haluan, en semmosta, joka ”ehkä riittää”.