Oon tässä viimeaikoina nähnyt semmosta ihme episodiunta, joka jatkuu aina seuraavana yönä. Oon nähnyt tuollaisia moneen pätkään splitattuja unia ennenkin, joten sinällään tuo ei ole mitenkään erikoinen. Samoin monesti unissa toistuvat samat laajatkin tapahtumapaikat, joihin palaa uudestaan ja uudestaan; ikäänkuin johonkin oikeasti olemassa olevaan toiseen rinnakkaistodellisuuteen.
Viime aikoina olen siis nähnyt unta, jossa olen äidin kanssa mummolassa ja ikää itsellä on apaut 13wee. Ollaan just laittamassa tässä viimesimmässä unessa nukkumaan, kun jostain talon ”alta” kuuluu outo ”kraaaooohh!” -karjahdus. Aluksi (siis aiempien öiden unissa) säikähdettiin tuota ääntä ihan älyttömästi, nyt vaan valpastutaan ja jäädään kuuntelemaan, kuuluuko se ääni uudestaan. Jostain syystä äiti veikkaa sen äänen lähteeksi ovea, joka on ostettu jostain huutokaupasta tai realisointikeskuksesta (unessa tässä on muka jotain järkeä, oikeastihan ääni ei voi tulla *ovesta*, vaan sen takaa tms).
No, ääni toistuu ja toistuu, sama alakuloinen ”kraaaaoooooh!” -äännähdys. Kello on tämän tapahtuessa 01.30 yöllä. Pihalla on todella pimeää, ja jostain syystä nukun tuvan ikkunan kohdalla ja näen uloskatsoessani vai puiden silhuetit vasten oranssin sinistä aamuauringon nousun ounastelevaa kajoa. Piha on pilkkopimeä. Jostain syystä äiti käy hakemassa Pyryn sisälle ulkoa, ikäänkuin äänen takia turvaksi, vaikka minusta tuntuu että Pyry haetaan ennemminkin pihalta sisälle turvaan Joltakin.
Jossain vaiheessa kun yritetään nukkua sen hajamielisen säännöllisesti toistuvan kraaaooooh! -äänen lomassa, isä tulee reissuhommista vähin äänin mummolaan ja ihmettelee että mihin Pyry on kadonnut pihalta, kunnes tuvassa Pyry moikkaa ukkoa tavalliseen tapaansa ja tähän itsekin herään horteestani (nukun unessa, hehe). Aamu on jo valkeamassa ja isä lyö minulle konvehtirasian tuliaisiksi ja Villelle ruskean harmaan karhu-pehmolelun (tässä vaiheessa Villekin nukkua tuhisee tuvassa, mummon entisessä sängyssä ja on arviolta 6wee.
Ville on aina meikän unissa tuon 6wee, joka nyt tieten on vähän epäloogista; jo tuossakin skaalassa että itse olisin 13wee ja pikkuveli 6wee, kun oikeasti sen pitäisi olla 3wee. Enivei.
Äitin kanssa ihmetellään isälle, että mikä ääni on tuo joka toistuu ja isä kuulee sen viimein parin odottelutuokion jälkeen ja toteaa yllättyneenä ”sehän on pöllö!”. Rupeamme paikallistamaan ääntä, että se tulisi kamarin lattialautojen alta (ei siis kamarin ovesta), kolkutellaan lattiaa hiilihangoilla ja se saa äänen päästäjän kroakkumaan toistuvasti, mikä helpottaa äänen paikallistamista. Siirrytään porstuaan, ja tässä vaiheessa on todella hankala sanoa tuleeko ääni tuvasta vai kamarista.
Siirrytään kuitenki tuvan puolelle ja paikallistetaan aikamme lattiaa kolkuteltuamme äänenlähde uuniin.
Aletaan purkaa uunin kulmaa. Uunissa on tällä hetkellä kekäleitä mutta jotenkin on hirmu loogista purkaa tuota tulista pätsiä avokäsin…
Uunin pohjalta pöngertää (hiilien alta) Minni-kissa turkki sinisessä liekissä uneliaan näköisenä ja minä silittelen siltä pololta liekit pois turkistaan ja se kehrää ja puskee naamaa vasten päällään, mitä se teki oikeastikin (tosin ilman tulista turkkia), mutta sekin on ihan yhtä varuillaan äänen tuottajasta kuin me ihmisetkin. Puretaan lisää takkaa ja kas kummaa, sieltä kajahtaa KRAAAAOOOHH! ääni oikein heleästi ja kavahdetaan taaksepäin kaikki.
Koitan uteliaasti kurkkia kauempaa pätsin syövereihin ja olen muka näkevinäni lohikäärmeen valppaat silmät suomuilla vuoratussa olemuksessa, mutta sitten näkö tarkentuu ja näen, että uteliaan näköinen ruskea pöllö taivuttaa päätään ulos hellan syövereistä. Ojennan muiden estelyistä huolimatta käteni ja pöllö astuu uteliaan epävarmasti sormelleni ja tunnen kuinka sen kynnet kiertyvät kierremapin selkämyksen lailla sormeni ympärille. Pöllö näyttää huojentuneelta kun pääsi pois vankilastaan.
Lopuksi isä vielä otti pöllön omiin käsiinsä ja pöllön kynnet hieman raapaisivat ihoa sormistani, joka luonnollisesti sattui hieman, mutta ajattelin ettei pöllö tehnyt sitä tahallaan vaan säikähti siirto-operaatiota vähäsen.
Seuraavaksi unessa käynnistyi valtaista psykedeelinen trippi, sateenkaaret levisivät kaleidoskooppisesti joka nurkkaan ja pöllö kertoi olleensa vankilassaan mummulan tuvan uunissa miessukupolvien ajan ja kiitti meitä yhteistuumin pelastamisestaan. Se oli ihan mielettömän hieno valoshow joskin en tajunnut sen perustetta, että miksi asia piti esittää semmoisien diskovalojen kautta buustattuna.
Muistan unesta viimeisimmän dialogin kun isä kysyy, ketkä tahtovat salaattia ja äiti vastaa ykskantaan että Ville ei ainakaan ota sitä nyt. Kun kello on siinä vaiheessa aamukuusi, ja aurinkokin paistaa jo pihalla. Isä tivaa että miten niin Ville ei ainakaan ota salaattia? Minä sanon että voin ottaa salaattia jahka herään, eli arviolta 3h päästä.
Oikeasti heräsin aamukuuteen nähden siinä kahdentoista maissa, eikä täällä ole mitään salaattia, jos sen puoleen ei psykedeelisiä pöllöjäkään :)