Tein semmosen tempauksen tuossa, että myin hyvin palvelleen 42″ fullhd-telkkarini veljelle ja perjantaina varmistuu kauppa fullhd-videoprojektorista. Jahka jos tuo kauppa nyt sitten varmistuu, pitää vielä tilata projektorikangas Saksan maalta.
Ajatus syntyi tuossa kun mietin että olisi kiva saada TV-tuolit suunnattua pihalle päin ja sohva seinustalle, että porukkaa ollessa kylässä voisi turinoida semmosessa puoliympyrässä ja verhot auki, että pääsee tuo kaukainen kaasupallo valaisemaan tätä yhden miehen kömmänääni. No, television ollessa noinkin iso, sen paikka dominoi aika tavalla muiden huonekalujen paikkoja. Jos television lyö ikkunan eteen, ikkunasta ei kamalasti näe pihalle. Toki sieltä reunoilta tietysti jotain, mutta tahdoin sitten vähän erilaisen ratkaisun. Minä kun oon minä.
No, ei muuta kuin katselemaan arvosteluja videotykeistä ja tahdoin nimenomaan 3 x LCD-tekniikalla toteutetun, kun noista DLP-tekniikan tykeistä näkyy silmissä sateenkaaret jos ruudulla tapahtuu nopsaa äksöniä (tai jos silmiä heiluttelee edestakaisin kuva-alueella). Mielenkiintoinen yksilö löytyikin, mutta hinta heilui siellä parin tonnin kieppeillä, tosin julkaisuvuonnaan (2008).
Kuinka ollakkaan, löysin sitten netin syövereistä myytävänä juuri tuollaisen samanlaisen. Hinta reilusti alle ooveehoon. Tarjous vetämään ja selailemaan millaisia kankaita tuolle tarvitsisi, ja minkä hintaista kampetta löytyy. Varianssi oli äkkinäiselle aika typerryttävä. 112″ kangas hintaan 69e, tai motorisoitu (wtf?) 120″ kangas 399e.
Leimin kanssa juttelin sitten asian tiimoilta Facebookin chatissa (lienee ensimmäisiä kertoja, kun mainitsen FB:n tässä mediassa?) ja Leimillä olikin hyviä pointteja sanottavana ja osasi suositella hyvää projektorikangastakin. SteelSeriesillä on mukavan kokoinen 120″ malli, jonka hinta nyt äkkiseltään vaikuttaa suurehkolta, 169e, eli entinen tonni, mutta tuota lienee kestää katsella useammankin vuoden.
Pitää testailla apinana roikkumalla, kestääkö tuo olkkarin verholauta apaut 10kg ripustukseen tulevaa kangasta. Jos ei kestä, niin lainaan naapurista Ripeltä porakonetta ja jurskautan reiät kattoon.
Tuossa kun ei aina osaa päässään laskea kappaleiden suhteita, niin hienohkosti yllätyin mikä konkreettinen ero on 120″ kokoisella kankaalla 40″ kuvaan. Jotenkin mielessä ”kolminkertainen” ei tuntunut siltä, että kohta sitä tapitetaan leffoja bluraylta ja mediakoneelta kankaalta, jonka läpimitta vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan on 2m 89cm. Lipo kolme metriä, sano!
Kangas on siis rullattavaa mallia, ja sen saa piiloon sillon kun ei tarvitse, sama tietysti projektorille. Projektorin sijoitan keittiön ja olkkarin erottavaan vitriiniin, niin ylhäälle kuin saan, jotta leffaa katsellessa kenenkään pää tai muu varustus ei varjosta kuvaa. Kuin ehkä tarkoituksella, mutta silloin saa jo syyttää itseään, hän.
Jatkossa vähentyy se leffassa ramppaaminen, kulttuurisetelit menee sitten festareille (tai jos sekoan, urheiluun, ne kun käy nykyään siihenkin. Penteleet!)