Kävin katsomassa leffan. Ajattelin että kerron sen tänne, ja pääasiassa itselleni, että pysyn kärryllä, mitä sitä on niinku tullu katottua. Alotan tästä päivästä, enkä sano että kävin esmes 2 viikkoa sitten kattomassa Robin Hoodin ja Valhalla Risingin…
Persian prinssiä tuli pentuna roikoteltua kielekkeellä jos toisellakin, välillä juosten giljotiiniin tai pudotellen muuten vain rotkoon, Amigalla olleessa pelissä. PC:kin sen jatko-osan Pasilta sain, ja niin myös sen mukana ainoita viruksia mitä PC:llä ikään on itsellä ollut. Form.A -niminen tekele. Oh, the memories.
No vaan, se leffa. Oli hyvä! Ajattelin että semmosta hollywood-mättöä ja aikahidastuksia, mutta olikin tehty ihan hienosti ne ajankelauksetja muut epektit. Juoni oli, no ei sillä käsikirjoituspalkintoja voiteta, mutta viihdyttävä ja huumorikohtauksetkin menivät, vaikkeivat nekään sitä terävintä sapelin kärkeä edustaneet. Parissa kohtaa tuli semmoinen hämmentävä nostalginen niskakarvojen värähdys ja tippa linssiin -efekti, että piti hetkeksi jättää popkornin lataaminen naamariin ja miettiä, mikä tässä nyt tuli.
Leffassa olikin kaikki muut sitten teinejä ja meikän vieressä kuulema tätinsä mukana selkeästi alle 10-vuotias pikkujätkä (ja nyt joo, mietin että onko hyvä ton ikäsen katella tommosta leffaa, mutta vertahan siinä ei näkyny ku vähän) ja ensinhän se vitutti, että jaha, lasten kanssa leffassa, olis pitänyt tulla myöhemmin. Sitten muistin, miten siistiä itsellä oli lapsena käydä leffassa äiten tai tädin kanssa (isää ei saanut leffateatteriin millään). Helvetin siistiä oli se leffassa käyminen, joskohta 5. luokalla aloin käydä yksin kun huomasin että sekin onnistui.
Tämmöstä. Tulipa taas muisteltua menneitä vaikka leffoista piti vain kirjoitella. Haastakaa oikeuteen, saatana. :)