Njaha. Tämä merkintä olisi voinut alkaa mahtipontisemminkin, mutta mennään nyt tämä päivä vielä vanhoja kujeita noudattaen. Njaha saa siis kelvata.
Njaha myös siihen että olen nyt firman mökillä Rukalla rustaamassa tätä blogimerkintää. Kello on varttia yli yhden keskiviikon puoleisessa aamussa, aurinko ei nähtävästi laske ollenkaan ja sääskiä on niin mökin sisä- kuin ulkopuolellakin. Arvatenkin ulkopuolella enemmän kuin sisällä, vaikka välistä voisin väittää päinvastaistakin.
Naisia on mökillä hyvin vähän eli tasan 0. Naisrintamalla on muutenkin ollut aika hiljaista, ei ole jaksanut nähdä vaivaa, eikä ole vastaavasti ollut potentiaalisia prototyyppejä tyrkylläkään. Tässä onkin, olkoot se ikäkriisiä tai ei, tullut mietittyä elettyä elämää, ja sitäkin, mitä tämä tulee seuraavan 10 vuoden sisällä olemaan.
0-10 vuotta: opettelet kaiken fundamentaalisen ja yhteistyöhön vaadittavat asiat, opit luottamaan aikuisiin ja siihen että he ovat aina ajattelemassa lapsen etua ja hyvinvointia.
10-20: huomaat, että aikuisetkin ovat vain ihmisiä ja toimivat enemmän tai vähemmän kukin omien ambitioidensa ja päämääriensä mukaisesti, yleensä vielä siten, että lapsen etu ei välttämättä olekaan ykkösijalla; tunnetaan lapsen osalta myös varhaisaikuistumisen riittinä. Ole mies ja kestä se! ;)
20-30: etsit ammatin tai ainakin miellyttävän jatkokoulutuspaikan, pyörit harrastuksissasi ja pyrit laajentamaan maailmantuntemustasi muista kulttuureista omien kokemusten kautta; elämähän on tarkoitettu elettäväksi omien tapahtumien, ei muiden jo elettyjen luettujen tai kuultujen pohjalta. Jotkut hommaavat jo perheenlisäystä ja autoa ja ottavat asuntolainaa. Tunnetaan myös nimellä aikuistuminen.
Minä teen kyllä päätöksiä ihan omillani, mutta tällaisena enemmän ekstroverttina tuntija-tyyppinä päätökset ovat usein vailla faktapohjaa ja intuitiolla mennään; usein metsään, mutta on siellä välissä joskus valonpilkahduksiakin. Toki on olemassa viimeisen eletyn 10 vuotisen ajalta asioita jotka olisi voinut hoittaa maltilla toisinkin, mutta näin on nyt päättänyt elää ja on sopeuduttava niihin muutoksiin, joita on jo tapahtunut tai tulee vielä tapahtumaan.
Jatkuvaa adaptoitumistahan tämä tuntuu olevan, vaikka olisi vain aloillaan.
Otan seuraavan vuosikymmenen tavoitteeksi toimivan ihmissuhteen hankkimisen, sen vaalimisen ja ylläpitämisen. Tiedän, etten ole helppo ihminen, ja jollakin voi jopa mennä hermo tällaisen ideapuskurin kanssa, mutta olen valmis tekemään myönnytyksiä. Koska on pakko. Minä olen ihan samanlainen elävä, ajatteleva, empaattinen, kokeva ja ymmärtävä entiteetti kuin kuka tahansa muu ihminen tällä Tellukseksi kutsutulla pölypalolla, joka vakaasti päivästä toiseen kuulottelee pintaansa kelluen hiljalleen aurinkonsa ympäri.
Helppoa se ei tule olemaan, mutta näillä mennään. Tsemppiä, hei!